Poluilla

Healy jaa taakse. Stressikin. 14-Mile Cabinille ratsastaa noin neljassa tunnissa. "Tuntuu ihan uskomattomalta, etta me ollaan taas taalla." Vaikka paasemme liikkeelle melko ajoissa, on toinen paiva pitka. Kaksi metsastajaa mustangeineen kulkevat perassamme varsin kauan. Aurinko paahtaa. Cody Passille kiipeaminen hengastyttaa. Samoin sen paalta avautuvat maisemat. Talutan Dania alas jyrkkaa rinnetta ja yhtakkia olen Tarussa Sormusten Herrasta. Kahdeksan ja puolen tunnin jalkeen viela pystyssa pysyvan Cody Cabinin nakeminen on ilo. Yolla saamme nalkaista seuraa. Kukaan ei tieda kenesta. Kolmantena paivana liikumme enemman metsissa. Ne tuntuvat kotoisammilta, vaikka vuoret jaavatkin piiloon. Loppumatkasta saikaytamme muut kavelemalla juoksuhiekkaan. Buzz tempoo meidat ylos, ennen kuin ehdin edes pelata. Kauniiden maisemien lisaksi paiviin mahtuu myos kolotusta, puutumista ja kipua. Viimeisena paivana hevosen selkaan kiipeaminen houkuttaa tuskin ketaan. Nelj...

Yksitoista pitkaa tuntia autossa. Maisemat olivat kauniita. “ Did you notice how the trees grow taller down here? ” Kenain kesa on kylma ja sateinen, mutta festarikansa ei lannistu. Ei korkokenkia tai minihameita. Kotoisaa. Ozomatli tanssitti perjantaiyohon. “ When you see more places, you learn to appreciate the differences of the cultures and the people. I don’t want to feel like my experiences weigh less because I don’t have the sequence of time behind me. ” Identiteetteja tormayskurssilla. “ Lots of people come to Alaska to find something and they end up finding themselves. That’s when they stay and that’s what makes them Alaskan ,” pohti mies, jonka nimi tarkoittaa sutta athabascanin kielella. Lauantai-illan jameista vastasivat Clinton Fearon ja Leftover Salmon . Hukkasin ystavista kaikki, paitsi yhden. Pimeys tuli aikaisin ja sai ihmiset kai vasymaan. Istuimme leirituoleissa hiljaa, alhaalta kaikui musiikki, olo oli lammin ja aika pysahtyi. Ta...

Aikainen heratys. Ahdas auto. Stressia ilmassa. Vuorten siluetit sinisina taivaanrannassa. Unohdin, ettei pitaisi juoda kahvia. Kuusikymmenta sotilasta. Harjaa myotakarvaan. Ala lahesty takaapain. "Ma'am, I have a question." Liu'uta kattasi hevosen jalkaa pitkin. Ala kierra narua katesi ympari. Kaikki on markaa. "I had fun. It was like working with kids, but you didn't need to smile all that much." Kotimatkalla puhkesi rengas. Hirvenlihakeitto oli kuumaa. Ruokaostokset on parempi hoitaa kyllaisena. Huomisaamuna kohti  Salmonstock ia. Suomimusiikkia koko matka, hah!

Lennot olivat pitkia ja ahtaita. Fabiania innostutti yhta paljon, kuin minuakin. Han oli lahtenyt Fairbanksista viimeksi nelja vuotta sitten ja ikava oli jo kasvanut isoksi. Saana ei voinut uskoa, etta olin taalla. En minakaan. Chris oli vahapuheinen. Minakaan en osannut sanoa mitaan. Hymyilytti. "It's good to have you here." Asehuoneen lattialla on yllattavan hyva nukkua. Oli omituista olla taas taalla. Kuin en olisi koskaan lahtenytkaan. Kuin olisin tullut johonkin toiseen, erilaiseen todellisuuteen. Kuin olisin erilainen. Vaikken ole. BBQ-ilta ja paljon vanhoja ja uusia tuttuja. Pikkupojan mielesta on kummallista syottaa hevosille kekseja. Stephanie oli luullut minun menneen kihloihin, eika kukaan tieda kenen kanssa. Han hymyili yhta leveasti, kuin ennenkin. Naudanliha ei ollut niin hyvaa, kuin muistelin sen olevan. Debbya huoletti, etten tuntisi itseani tervetulleeksi. "I know she feels welcome. At the airport, she jumped on me almost breaking my nec...