Poluilla

Will saapuu kuin saapuukin ratsastamaan, reippaana kuin partiopoika. Cody on aloittelijaratsu parhaasta paasta, eika sen kyydissa pelota ainakaan vauhti. "Now you're ready for Mongolia." On pidettava kaakaotauko, jotta jaatyneet jasenet saadaan sulateltua. Meganin leipomat keksit ja muffinsit maistuvat mainioille ja Will voittaa elamansa ensimmaisessa Yatzyssa. Aloittelijan tuuria! Han tarjoutuu auttamaan urakassa, joka koostuu jaatyneen hevosenpaskan siirtamisesta paikasta toiseen ja typeriahan me olisimme, jos moisesta tarjouksesta kieltaytyisimme. Internetin ihmemaailma ilostuttaa, koska aiemmilla reissuilla tavatut ihmiset ovat minun olemassaoloani muistaneet. On mentava kaymaan niin Galwayssa kuin Lontoossakin. Ei haittaa! Myoskin innostuttaa aarettomasti, koska Dublinissa on meidan kanssamme samaan aikaan myos Dropkick Murphy's! Danin ilme Stuntti-Paanasen noustessa sen selkaan antaa odottaa vahintaankin kunnon pukkisarjaa. Sita ei kuitenkaan tule, vaan ...

Kun lampotilasta voidaan puhua samalla luvulla seka celsiusasteina etta fahrenheiteina, ollaan jo sen verran viileissa lukemissa, etta sisatilat tuntuvat melko hyvilta. Turistikuva yliopiston kyltilla on toki tallaisena paivana kaytava ottamassa. Lounastamme Wolf Run issa, jonka pihalla kayn muutamaan otteeseen lumihangessa, Aggressio-Paanasen toimesta. Tarjoilijattaremme puhuu voimakkaalla aksentilla, jota muut eivat huomaa. "What? I think she sounded normal," ne sanovat. "No she didn't! She's Finnish! Nobody else has an accent like that!" Ja oikeassahan mina olin, kuten aina. Lappalaissyntyinen tytto oli tullut tanne vaihto-oppilaana joitakin vuosia sitten ja nyt hanella on paikallisen aviomiehen lisaksi vakaa aikomus jaada pysyvasti. Pohjoismaalaisilla on kuulemma moisia taipumuksia. Kay ilmi, etta he asuvat kaytannossa naapurissa, aivan satulinnatalon vieressa ja me saamme kutsun illalliselle. Miten veikeaa!  Teddy, jonka Chris epailee olevan jo...

Karin lastaa meille mukaan pipareita, pullaa, myslipatukoita, termosmukit, paivakirjan ja vaikka mita. "Great to see you all grown up and sweet." Peter ei suostu lahtemaan, ennen kuin Hippi-Paananen on ampunut aseella edes kerran ja minun on naytettava esimerkkia. Nosso-Paanasen kasi on kaikkea muuta kuin vakaa ja neiti kiljaisee kovempaa, kuin ase itse. Antero Toysa lienee viela turvassa. Kun kello on jo liikaa ja kuskilla(kin) epaselvyyksia lentokentan sijainnista, alkaa minua jo huolettaa. Vannotan Peterin tulemaan Suomeen ja lahtemaan Alaskaan - viela jonain paivana. Opimme, etta jos on ruumaan menevia laukkuja, ei alle puolta tuntia ennen koneen lahtoa ole enaa toivoakaan itsensa ja matkatavaroiden saamisesta lennolle. "Mua vaan naurattaa." Tunnin paasta lahtisi tonen lento ja jos mahtuismme siihen, ehtisimme viela jatkoyhteyksiimme. Istumme, odotame, odotamme, odotamme ja mina alan olla jo varma siita, ettei meille ole tilaa, vaikka yhdessa vastammekin vai...

Kaksi paivaa askartelemme joulukortteja. Emme poistu talosta lainkaan, mista omatuntoni jaksaakin nalkuttaa. Ainakin onnistunen ilostuttamaan ja vahintaankin yllattamaan ihmisia. Naen unta ihmisesta, johon en ole pitanyt yhteytta liian pitkaan aikaan. Voin vain arvailla, mita maailma koittaa minulle kertoa. Tutkimusmatkamme kaupunkiin alkaa Old Salemista ja ahtaasta leipomokahvilasta. Satunnainen kulkeminen johtaa meidat halki historiallisen alueen, jonka kauniit vanhat talot kirkuvat kommuuniasumista, kahviloita, puutarhoja ja Atletico Kumpula a. Tasta kaupungista puuttuvat suojatiet, mutta postitoimisto loytyy poikkeuksellisen helposti. Satunnaiset vastaantulijat tervehtivat meita ja se hammentaa. Paikallisen taidekoulun myymalassa on paljon kauniita asioita ja suomen kieli ihmetyttaa. Loydamme tiemme varikkain seinamaalauksin koristellulle Art District ille. Hyvantuoksuisen kaupan pitkatukkainen myyjaseta mainostaa huomisiltaista tapahtumaa ja taas huomaan kertovani matkastani jo ...

Laukkuni painaa luultavasti liikaa, eivatka lehmat tahdo paarynoitamme tanaan. Springfieldiin ei ole mahdollista ajaa pysahtymatta antiikkiliikkeessa matkalla. Loydan aarteekseni Johnny Cashia vinyylilla. Debsin stressista huolimatta - tai ehka juuri sen ansiosta - selviamme lentokentalle hyvissa ajoissa. Lento Memphisiin on yllattavan lyhyt. Saalin vieressani istuvaa miesta, joka karsii flunssasta. Seuraavakin lento hujahtaa ohi nopeasti huolimatta taaemmalla penkkirivilla moykkaavasta pikkutytosta, joka oli kuulemma edellisella lennolla pissannut housuunsa. Ehdimme odotella kyytiamme terminaalin ovella hetken aikaa ja juuri kun olemme lahdossa etsimaan sita, flunssamies avaa suunsa. Muistutamme hanta hanen nuoruudestaan ja reppureissailuistaan. Suomi on kuulemma tuttu paikka, ainakin frisbeegolfratojensa osalta ja kavisi taas tutummaksi heinakuussa. Annan sahkopostiosoitteeni ja aloitamme etsinnat. Peter loytyy ja hanen suomen kielensa on alkuun hataraa, mutta alkaa kylla loytya si...