Suomalainenkin hymyilee, jopa puhuu tuntemattomalle, jos mukana on koiranpentu. Lahteen matkalla ollut setä vaimoineen päivitteli puolessa vuosisadassa muuttunutta kaupunkia. Hän ei ollutkaan eläkkeelle jäätyään hankkinut koiraa. Seuraavaan viikkoon setä ei muuta ajattelisikaan. Hiljaisessa, pimeässä kaupungissa käveleminen pitkästä aikaa yksin pelottaa vähän. Suomessa katutaiteilijoita uskalletaan jäädä katsomaan vain turvallisen etäisyyden päähän. Ettei se vain huomaisi. Samat miehet jaksavat istua samassa paikassa tunnista toiseen ja päivästä toiseen. Aamuisessa Itä-Pasilassa huutavat vain lokit ja raitiovaunut. Täti ei uskalla enää hankkia uutta koiraa. Hän ei kestäisi luopumisen tuskaa toistamiseen. Paidaton joulupukki teititteli nuorempiaan ja puiston penkit olivat täynnä. Kun maanantai-ilta on jo pitkällä ihmiset Suomenlinnan lautalla näyttävät väsyneiltä. Raitiovaunukiskoja hitsataan öisin ja se saa koko Itä-Pasilan välkkymään kuin jo...
"Ei voi eksyä, jos ei tiedä missä pitäisi olla," sanoi eräs viisas mies kerran ja oli harvinaisen oikeassa.