Poluilla

Kuinka paljon pidänkään siitä, että kohta vuoden täällä asuttuani, en vieläkään tunne puoliakaan poluista, jotka lähimetsiä halkovat. Tänään löysin uuden. Se kulki alta suurten vanhojen kuusten. Sellaisten, joiden alle haluaisi rakentaa majan, ihan yhtä paljon kuin joskus silloin lapsena. Olin vanginnut itseni sisälle, jotta flunssa hellittäisi tukalan tiukan otteensa. Sateen tauottua avasin oven myöhäiseen iltaan. Pilvipeite paljasti pieniä paloja taivaansineä ja tiesin, että aurinko paistaa tuolla jossain. Ei edes toisella puolella maailmaa, vaan täällä. Sade palasi ja hiusteni juuret ovat täynnä liiskattuja hyttysiä. On hyvä olla. Rakastan metsässä kulkemista. Kulkemista yksin ja vailla kiirettä tai päämäärää. On vilkuiltava jalkojaan, ettei kompastu kiviin tai juuriin. Sammalen ja havunneulasten peittämä maa tuntuu pehmeältä kuin patja. On tilaa hengittää ja aikaa ajatella. Suuret asiat saattavat menettää merkityksensä ja pienet muuttua tärkeämmiksi kuin koskaan. Iloinen mieli ...

27.06. Luokanopettaja saisi jo jäädä eläkkeelle, muttei malta. Hän tarjoaa minulle jäätelön ja kyydin Sieppijärven Siwalta Seinäjoelle. En osaa sanoin kiittää tarpeeksi. Minun ylipuhumiseni on tunnetusti helppoa. Itseni lisäksi löydän Provinssista eräänkin vanhan tutun, jonka joskus tapasin kotini portailta minua odottamasta. Hän on tyytyväinen elämäänsä ja minä iloinen hänen puolestaan. Partansa letittänyt mies kaipaa jotakin, johon tarttua kiinni. Tarjoan käteni, sillä muistanhan vielä miten hyvältä se saattaakaan tuntua. Ja tärkeältä. 28.06. Aika kuluu harppauksin. Lapset leikkivät rantavedessä ilta-auringossa. Toinen tärisee kylmästä, mutta jäätelöä voi syödä aina. 30.06. Peukalo pystyyn. Seinäjoelta lähteminen meinaa olla hankalaa, kunnes saan kyydin paremmalle paikalle. Setä tekee U-käännöksen poimiakseen minut kyytiin. Hän keräilee Saabeja. Oli käynyt hakemassa yhden miltei Rovaniemeltä saakka. Vie minut paljon pidemmälle, kuin mihin itse on matkalla. "E...