Siirry pääsisältöön

Tekstit

Polkuja

Elämä varsin harvoin on vain yhteen suuntaan vievä tie, joka ei risteä. Usein se on kuin peurojen polkuverkosto kangasmetsässä. Hetken voit kulkea suoraan, kunnes on taas valittava; kääntyäkö vai jatkaa eteenpäin? Vasemmalle vai oikealle? Vai olisiko nyt oikea aika pysähtyä hetkeksi? Elämän polut ovat tuntemattomat, etkä koskaan voi tietää, mitä seuraavan mutkan takana odottaa. Ehkä kohtaat jyrkänteen, ehkä karhun. Ehkä löydät maailman parhaan mustikkapaikan, ehkä eteesi aukeaa maisema, jota kauniimpaa et ole koskaan nähnyt. Voit käyttää apunasi karttaa ja kompassia tai voit kuunnella sydäntäsi. Joskus risteyksessä ei tarvitse edes harkita, joskus valinta tuntuu hirvittävän vaikealta. Hankalissa kohdissa sitä saattaa toivoa, että takana seisoisi joku, joka tuuppaisi oikeaan suuntaan. Joskus rinnalla ehkä onkin toinen kulkija, jonka kanssa risteyksestä käännytään samaan suuntaan, mutta loppujen lopuksi jokaisen on kuitenkin valittava tiensä itse. Minä havahduin huomaamaan, että polk...

Jääkaappirunoutta II

Source jos heräät auringon lämpöön iholla revi täkki päältäni koska kumpikin on läsnä jos tanssit alasti aamulla herätä minut mukaan koska kumpikin on hullu jos kuljet kengättä sateessa minun käteeni tartu koska kumpikin on valmis ja jos illalla painat pääsi tyynyyn hymyillen kuiskaa se minulle koska kumpikin on rakastunut Source sitkeä päivä ikuisuuden mittainen jäljellä enää väsymys huokaus nainen poikki näytä vähän rakkautta ja suutele sen niskaa päästä päivä pahasta sinä minua mielit ja minä sinua pitenevässä illassa ennen aamua sinä minua mielit ja minä sinua sillä ei ole varaa olla kuten muut eikä tahtoa rääsyiksi kutsuvat pukineitaan eikä se kenkiä käytä kesällä kun pohjat on puhki kuluneet kuitenkin ne katsovat sitä ja kysyvät miten se jaksaa joka päivä kävellä ja silti olla noin onnellinen se tietää sen ja hymyilee koska onni on sillä joka on itsensä löytänyt ja matkalla kadottanut kenkänsä Sourc...

Käsivarsi

Vapaita päiviä ja kadonnut ääni. Puhuttavaa riittää silti, kun seura on hyvää ja tie vie pohjoiseen. Kilpisjärven paikallisbaari on kuin kohtaus Kaurismäen elokuvasta. Aurinko valaisee aamun, mutta riehakas tuuli vie toiveet hiihtämisestä mennessään. Miksi ei siis suunnata auton keulaa entistä kauemmas pohjoiseen? Päädymme Tromssaan saakka. Rajan vieraalla puolella kevät on paljon pidemmällä. Saan suksetkin jalkaan iltalenkille. Tunturit Ruotsin rajan tuolla puolen ovat kauempana, kuin miltä näyttää. Tapani mukaan otan taas parit luminäytteet. Minusta ei tule isona ainakaan kumparelaskijaa. Puhekyvyttömänä lienen tavallistakin mielenkiintoisempaa seuraa. Kerrankin pääsisin keskustelemaan politiikasta, mutta suusta tulee pelkkää pihinää. Vähät siitä, naurattaa niin paljon, että itkettää ja poskiin sattuu. Maanantaina joudamme pidemmälle hiihtolenkille. Edessä avautuva erämaa näyttää kutsuvalta. Takaisin kotiin on kuitenkin palattava ja tällä kertaa muistan hidastaa töyssyihin. K...

Löytynyt

Source Ja niin se löytyi taas. Tuo ehkä jo vuosi sitten kadonnut tunne, joka aiemmin oli läsnä aina. Joskus se on ollut niin voimakas, että tuntui riipivän sisuskaluja, toisinaan kytenyt hiljaisena mielen perukoilla. Mutta aina se on ollut minussa. Viimeaikoina olen epäillyt kadottaneeni sen, mutta tänä huhtikuisena aamuna huomaan olleeni väärässä. Matkakuume  elää ja voi hyvin. Matkakuumetta ei paranneta peiton alla makoilemalla, ei keltaisella (eikä punaisellakaan) Jaffalla, eikä särkylääkkeillä. Se saattaa heiketä ajan myötä, mutta katoamaan sitä ei saa kuin matkaamalla - jos sitenkään. Uskon taudin olevan krooninen , kenties periytyvä. Toisille se puhkeaa jo varsin varhaisessa iässä ja rajuna, toisille heikempänä, toisille ei lainkaan. “ The danger of an adventure is worth a thousand days of ease and comfort. ” - Paulo Coelho Source Elän hurjan kauniissa maisemissa, lähellä luontoa. Tapaan ihmisiä eri puolilta maailmaa harva se päivä. Miksi kaivata muualle? Reissu...

Nöyrtynyt

Keväisten päivien lämpöinen auringonpaiste piristää päihteen lailla. Vanhat ystävät toivat muassaan paljon naurua ja oksennustaudin, joka ei tarttunut. Aikaisia aamuherätyksiä ja juhlia iltamyöhään. Lapista räppiä suoraan mun korville ja aamuisin kahvia väsyneelle mielelle. Lumi loppui Rovaniemen jälkeen, eikä Jyväskylän keskustassa törmännyt tuttuihin. Iloiset jälleennäkemiset Teiskontien eteisessä, tarinoita turisteista ja vaalivirkailijan arjesta. "Voisit jäädä tänne meijän todellisuuteen." Lauantaiaamuinen Tampere oli hiljainen ja aurinkoinen. Minä kuljin kaduilla muita hitaammin, enkä eksynyt, vaikka ehkä tahdoinkin. Messut ja ihmisten kirjo. Ja keppihevosten. Lautapelejä ja lisää kohtaamisia, vaikkakin liian lyhyitä. Toinen messupäivä, väsymys ja toive kotiinpääsystä. Matka Ouluun tuntui loputtomalta. Kotimatkalla jouduin nöyrtymään yksinäisessä taistelussani teknologiaa vastaan. Keväisten päivien sateinen harmaus masentaa, ja jossittel...

Myllerretty

On paljon asioita, joista voisin kirjoittaa, pitkästikin. Mutta sen sijaan vuodatan riveittäin harkitsemattomia sanoja, joiden todellisia merkityksiä voi vain arvailla, jollei paremmin tiedä. Olen uupunut ja olen unelmoinut. Olen luovuttanut ja päättänyt jatkaa. Olen iloinnut ja pidätellyt itkua. Olen ylläpitänyt toivoa ja heittänyt sen. Olen pysynyt pystyssä, vaikkakin välillä vaivoin. Kevät on usein hankalaa aikaa; väsymys valtaa, mielikuvitus laukkaa ja sydän herää talviunilta. Siinä sinä sitten olet, yhtä myllerrystä sisältä ja ulkoa. Siinä seisot, silmät suljettuina kevätaurinko kasvoillasi ja mietit, että kantaako hanki ja jos ei, kannattaako metsän kautta silti oikaista. " Vapauden luonne on nimittäin sellainen, että minä, tässä ja nyt, olen hetken kuluttua mennyttä. Katoan joka hetki olemattomuuteen, ja uusi minä tulee tilalleni. Huominen minäni tekee uusia päätöksiä uusista lähtökohdista. En voi mitenkään luottaa siihen, että hän pitäytyy tänään tekemis...

Aamupäivällä

Sain äidiltä joululahjaksi kameran. Sellaisen, joka mahtuu taskuun, kestää iskuja ja vettä. Laadukkaita kuviahan se ei ota, mutta kuvia kuitenkin. Yritin leikkiä sillä tänään, kun kävelin kauppaan auringonpaisteisessa aamupäivässä. My mum got me a camera for Christmas. A camera, that fits in my pocket and can handle getting wet and beaten up. It won't take high quality pictures of course, but it still does take pictures. I tried to play with it today as I walked to town in the sunny morning.