Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Spiraali

elossa välillä kuollut ei koskaan todellisuudesta toiseen ja takaisin kuin etelään muuttava lintu pikakelauksella samat reitit se lentää jokainen vuosi on silti omanlaisensa eikä aika kierrä kehää vaan spiraalia kierros kierrokselta nopeutuen keskellä vartoo loppu loputtomuuteen johtava jonka meistä jokainen on kohtaava unesta herään toiseen uneen enkä enää muista milloin olin valveilla olinko koskaan olenko nytkään hänen nimensä olin nähnyt "kaikkien uskontojen jumala" kuvaansa etsin veistettyä maalattua kaiverrettua valettua enkä löytänyt kauan etsin mutten löytänyt kunnes ymmärsin turhaan etsiväni kiertäväni katsovani hakevani tutkivani etsiväni sitä, mikä kadonnut ei koskaan sitä, mikä sisältäni kumpuaa ja mitä ympärilläni näen sitä, mikä on minä ja kaikki muu sillä vain kuolleen voi vangita ei elämää aika on tässä ja iäisyys se on ajattomuutta ne kohtaavat joka hetki joka hetki on nyt ja ai

Ameriikasta

Kirjoitusmotivaatio on hukassa. Näin ystäviä ja sukulaisia. Ratsastin Alaskan erämaassa ja seurailin karhunjälkiä. Hikoilin Arizonan auringon kuumuudessa ja seisoin Grand Canyonin reunalla. Ihailin Mesa Verden raunioita. Istuin nuotiolla puhuen kuolemattomuudesta ja muista päätäpyörryttävistä aiheista. Söin maailman parasta sushia ja kuuntelin bluesia Chicagossa. Nukuin takapenkillä. Halasin heitä ja hyvästejä. I have no motivation for writing. I saw friends and family. I rode in the Alaskan wilderness and followed bear tracks. I sweated under the Arizona sun and stood at the edge of the Grand Canyon. I marveled the ruins of Mesa Verde. I sat by the fire, talking about immortality and other mind numbing subjects. I ate the best sushi ever and listened to some blues in Chicago. I slept on the backseat. I hugged hellos and goodbyes. Kuva: Arja Mikkola Kuva: Arja Mikkola Kuva: Arja Mikkola Kuva: Debra Curnow Kuva: Debra Curnow Kuva: Arja Mikkola

Maaperästä

" Kulttuuri syntyi ja eli tämän maiseman kanssa, heidän kielensä oli samalla tämän luonnon kieli. Sen kielen sisällä olivat alusta alkaen värit, valot ja varjot, säät, tuulet ja vuodenajat, ja moni asia on pysynyt varsin samanlaisena siitä lähtien, kun maiseman poljento vähitellen muotoutui ja kielen rytmi.   Siitä syntyi maa, josta voi sanoa, että tässä se on ja kieli, jolla voi sanoa, että tässä se on. Se ei ole parempi muita, koska se on juuri sellainen kuin on ja siksi kaikkein paras niin kuin jokainen maa ja kieli on kaikkein paras. Kun ihminen voi kokea, että tässä on täsmälleen minun oma kieleni ja maisemani , ja se on kaikkein paras, hänen ei tarvitse vertailla paremmuutta muiden kanssa vaan hän voi antaa muiden olla yhtä lailla kaikkein parhaita." - Eero Ojanen & Olli Jalonen (kirjassaan Kymmenen vuosituhatta) Asko Kuittinen Minä olen kulkenut Irlannissa Tuatha Dé Danann asuinsijoilla ja kuunnellut tarinoita mieheltä, joka muistaa ne jo kaukaa laps