Siirry pääsisältöön

Tekstit

Löysin Lehtivuorelle

Aina toukokuussa, kun Pohjoisessa varjopaikkojen lumikasat vielä sinnittelevät ja koivut varovat kukoistamasta liian varhain ja kun Etelässä kesä on jo kuivannut maan, on minun aikani pyörähtää vilkkaiden kirkonkylien vilinässä, vaikkakin varsin vikkelästi. Tällä kertaa pysähtelin, hiiviskelin paikoissa, joissa pyhä piilottelee. Paikoissa, jotka polkujen kapeudesta päätellen, ovat valtaväeltä unohtuneet. Mitäpä ihminen metsässä, puitako palvoisi?


Lempäälän Höytämöstä, Lehtivuoren rinteeltä löysin Hirvi-Simunan luolan. En itsekseni löytänyt, karttakirja tiesi kertoa tien.


Luolan oli muodostanut valtava, paloiksi hajonnut siirtolohkare, jonka vierellä oli tunteva itsensä vielä tavallistakin pienemmäksi. Silti syntytarinaa enemmän minun mieltäni kiehtoi tarina itse Hirvi-Simunasta. Tuo mies, kotikunnaittensa metsästäjistä kuuluisin, oli kertoman mukaan tehnyt sopimuksen itse Paholaisen kanssa ja siten varmistanut ehtymättömän metsästysonnensa. Suvet luolassa asuen hän metsästi lintuja, j…
Uusimmat tekstit

Hetkien jäljistä meissä

Hiljattain joku sanoi minulle, että pysäyttäisi ajan, jos voisi. Se oli kauniisti sanottu, hetki oli voimakas ja läsnäoloni täysinäinen (mitä nyt pilasin tunnelman kertomalla päässäneeni alkaneen soida Suurlähettiläiden Kuka voisi kellot seisauttaa). Mutta aika ei pysähtynyt siihenkään hetkeen, kuten ei yhteenkään sitä edeltävään tai sitä seuraaviin. Aika ei pysähtynyt, me pysähdyimme.

Niin kuin aika on jatkuvassa liikkeessä, vaikka sen lineaarisuudesta ollaankin montaa mieltä, olemme me sidottuja samaan liikkeeseen. Vaikka koostumme kaikista niistä hetkistä, jotka olemme kokeneet, vaikka jokainen sittemmin muistoksi muuttunut kokemus on meitä muovannut, emme saata palata eilispäivän minään. Samoin emme saata tuntea tulevaisuuden minää, sillä emmehän varmuudella edes tiedä mitä tänään on tapahtuva.
Me olemme kompleksinen kokoelma kokemuksia. Siten me olemme myös sitä, mitä meille ollaan. Juuri siihen perustuu universaali väite hyvän kierrosta, karmasta, siis siitä, miten toiselle on te…

Juuri siellä, missä haluan

Tässä aivan hiljan, ei kauaakaan sitten, saapastelimme pihapiirimme halki, minä ja tyttö toisella kymmenennellään, saman katon alla asuva. "Missä asuisit, jos saisit asua ihan missä tahansa?" hän kysyi. Hupsu tyttö, tuumasin heti, miksi asuisin jossain, jos en haluaisi asua siellä. Hetken tuumailtuani ymmärsin toki, mistä tytön kysymys kumpusi. Se lienee lähtöisin kaikista niistä valituksista, joita ihmisten suusta pääsee, onhan Suomi kylmä, kaukana kaikesta, yhtä sääntelyä, kannustinloukkua, alkoholiongelmaa, liikaa lunta ja synkkää lumettomuutta, kaikki on kallista, kulttuuri uhattuna ja kielikin hapertuu. Valittava voihkinta kantaa kai onnenhuokauksia kauemmas ja pääsee suusta suuremmalla ponnella. Ja lapset, he ovat vielä niin uteliaita, pursuavat intoa ja romanttisia mielikuvia, tahtovat tutkia maailmaa itse. Tottahan he mieluummin asuisivat muualla, kuin kotikylässään.

"Mie asun juuri siellä, missä haluan. Jos en haluaisi asua täällä, muuttaisin muualle, sinne, …

Itsen rakkaus on tärkeintä rakkautta

Istun itseksenisaunassa ja katselen alastonta kehoani saunanpesän luukun ikkunasta hohtavassa lämpöisessä valossa. Kääntelen sitä, tarkastelen eri kulmista, silittelenkin. Tämä on minun mieleni koti ja kulkine, tämä on minä. Kerrankin en näe itsessäni mitään rumaa, en mitään väärää, en mitään korjattavaa. Ei tarvitse kaventua tuosta, pyöristyä tästä, siloitella sieltä täältä.

Minun kehoni on minun henkeni kehto. Ne ovat toisaalta yhtä, toisaalta eri, eikä kumpainenkaan pärjää toistaan ilman. Kehoni on se, joka kuljettaa minua ajassa ja tilassa, se, jonka aistein havainnoin ja ymmärrän maailmaa ja se, jolla tunnen toisen ihmisen. Miksi olenkaan koskaan sitä torunut, halveksinut, inhoten katsellut, toiseksi toivonut, kun velkaa olisin rakkautta, hellyyttä ja kiitoksen? Niin kuin e

Vaeltajain valtatiellä

Kävimme kulkemaan Ketomellasta, ohi Hietajärven houkuttelevien hiekkarantojen,
pitkin poromiesten polkuja. We headed out from Ketomella,
following the paths of the reindeer herders
past the tempting beaches of Hietajärvi.
Seiposen selältä oli sopivan helppo
huitasta Hannukurulle.
Säitten säätäjä soi säitä kerrakseen,
auringonpaisteen, pilvipoudan, vesisateen, rakeet ja lumen.
The way from Seiponen to Hannukuru
was nice and easy.
The one responsible for the weathers was moody enough
to provide us with sunshine, clouds, rain, hales and snow.

Suaskurun kodalla kohtasin kahdet kasvot, viime kesänä kohdatut.
Kulku kävi niin kevyesti ja askel oli autuas,
ettei vielä sijoille jäätykään.
At the Suaskuru kota I met two faces
I had met last summer on another hike.
Hiking felt so easy and the steps so airy
we decided to keep going.
Tuuli kävi kovaksi, työnsi kuiten takaapäin. Nammalakurun valoisa tupa keräsi vaeltajat vähäiset. The wind picked up, but pushed us from behind.
The light and spacious hut of Nam…

Yötön yö on vapautta ajasta

Yötön yö on vapautta ajasta ja arjesta. Se on viehkein värein kirjottu taivaankansi ja aikaa ajatuksille, maailma täynnä mahdollisuuksia, valon välittömyyttä ja kellonaikojen kadotus.


Luonnon talvinen vaiteliaisuus on muuttunut linnunlauluksi ja leppeiksi tuuliksi. Elämästä täyttyneet ovat valmiita suuriin seikkailuihin, tiettömienkin taivalten taa.


Valo vie unen, mutta vastalahjaksi antaa voimansa. Valon voima on rakkauden voima, ehtymätön energia, loputonta lempeä. Valo on täällä ja valo on meissä.


Kukoista, kesä ja anna meidän kukoistaa.


The nightless night is freedom from time and our ordinary lives. It is the skies embroidered in fair shades and time for your thoughts, it is the world full of opportunities, the essence of light and it is a perdition to time and its measurements.


The heartfelt silence of nature has turned into birdsong and balmy winds. Souls filled with life are ready for great adventures.


Light steals one's sleep, but does donate its might in return. The power…