Poluilla

Töitä on viimeaikoina ollut niin paljon, ettei muusta elämästä ehdi edes haaveilla. Paitsi lauantai-iltana ehdimme vihdoin ja viimein kirkkoon kauneimpia joululauluja laulamaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin - tai ehkä ikinä - ajatus siitä, minne suuntaisin seuraavaksi ei kummittele mielessäni. En tunne tarvetta lähteä, enkä tiedä miksi. En myöskään tiedä, miten elämää kuuluisi elää paikallaan. En enää luule tietäväni kuka olen tai mitä haluan. Joskus tuntuu siltä, kuin olisin eksynyt, enkä jaksaisi enää etsiä tietäni ulos. Joskus olo on täysin seesteinen - on helppo olla tässä. On siis hyvä hukuttautua töihin. Töihin, jotka joskus tuntuvat todella raskailta, mutta rekiretkellä lumisessa metsässä revontulten tanssiessa taivaalla parhailta maailmassa. Talvi Sipoossa 2011. I've been working so much lately, that there hasn't been time for as little as dreaming about a life outside work. Except on Saturday night; we finally made it to the church to sing