Poluilla

18.09.2012 Tiistai (Wood River Main Camp - Sheep Creek)     Lentokoneet eivat lentaneet eilen. Tuuli oli liian voimakas. Tana aamuna heraan puheluun. "How soon can you be at the airport?" Kiireella kasaan minut ja kamat. Autossa ei ole virtaa. Mahtavaa... Leirissa pelattiin, etten ollut ehtinyt koneeseen. Olinpa. Unohdellut asioita olin myos. Matkaan on lahdettava tanaan. Paiva on pilvinen ja hamara. Keltaisuus on varissut puiden oksilta niiden juurille. Vuoret nayttavat violeteilta ja joki virtaa syvana ja sinisena. Tuuli yltyy ja sen humina peittaa joen pauhun. Kylma ei onneksi ehdi tulla. Sheep Creekilla vastaan tulee muutama metsastaja ja monta hevosta. Mokki on edelleen yhta ihana. Kuva: Debby 19.09.2012 Keskiviikko (Sheep Creek - Cody Creek) Pilvet pehmentavat taivasta kohti nousevien vuorten aariviivat. Niiden takaa juuri ja juuri erottuva kalpea aurinko on enaa muisto lampimista kesapaivista. Polut ja me emme loyda toisiamme. Kuivuneessa joenuoma

02.09.2012 Sunnuntai Laiduntavien hevosten aanet muuten niin taydellisessa hiljaisuudessa. Kaupungissa kayminen ei ahidstanutkaan. Kirjastossa olisin voinut viettaa viikkoja. Kuulin niin suurista suunnitelmista, etta ne tuntuivat minunkin vatsani pohjassa. Eilinen oli tapahtumarikas ja viluisa. Mies ja rinkka olivat hevosille hirvio. Teltan pystytys vaatii kolme ihmista ja vahintaan yhdet aivot. Kummallinen on kulttuuri, jossa hymyillaan, vaikkei hymyilyta. " Pida ittes miehena ," toivotti joku ennen lahtoani. Ainakin syon kuin sellainen. Aurinko liikkuu pilvien takana, eika tuli hellassa ota syttyakseen. Rakastaisin viileita aamuja, jos sinunkin henkesi piirtyisi pisaroina telttakankaaseen. Keskella asuttamatonta kulkee aika omia polkujaan, kuin hirvet. Minussa heraa ikava niihin lampimiin aamuihin, jotka tulivat liian aikaisin. Ikava iltoihin, jotka aamu keskeytti - liian aikaisin. Mutta viela jokus istun junassa, jonka reitti kulkee Siperian halk