18.09.2012 Tiistai (Wood River Main Camp - Sheep Creek)
Lentokoneet eivat lentaneet eilen. Tuuli oli liian voimakas. Tana aamuna heraan puheluun. "How soon can you be at the airport?" Kiireella kasaan minut ja kamat. Autossa ei ole virtaa. Mahtavaa...
Leirissa pelattiin, etten ollut ehtinyt koneeseen. Olinpa. Unohdellut asioita olin myos. Matkaan on lahdettava tanaan.
Paiva on pilvinen ja hamara. Keltaisuus on varissut puiden oksilta niiden juurille. Vuoret nayttavat violeteilta ja joki virtaa syvana ja sinisena.
Tuuli yltyy ja sen humina peittaa joen pauhun. Kylma ei onneksi ehdi tulla. Sheep Creekilla vastaan tulee muutama metsastaja ja monta hevosta. Mokki on edelleen yhta ihana.
19.09.2012 Keskiviikko (Sheep Creek - Cody Creek)
Pilvet pehmentavat taivasta kohti nousevien vuorten aariviivat. Niiden takaa juuri ja juuri erottuva kalpea aurinko on enaa muisto lampimista kesapaivista.
Polut ja me emme loyda toisiamme. Kuivuneessa joenuomassa makaa kaikki se, mita hirvesta on jaanyt jaljelle. Hiekkaan painuneista jaljista paatellen ainakin karhua kay syyttaminen hajalleen jaaneista, puhtaiksi kalutuista luista.
Polku loytyy ja lounastauko on paikallaan. Alan tuntea oloni kotoisaksi suuren valkean selassa. Tuuli nousee ja pilvet alkavat sataa alas. Metsaan paaseminen on ilo.
Istuinluut, takareidet ja nivuset ovat kovilla. Noin seitseman tunnin ja neljankymmenen minuutin jalkeen saavumme Cody Cabinille. Se yllattaa aina iloisesti ollessaan viela pystyssa.
Spagetti on hyvaa ja hevoset ahmivat ruokansa. Kello on yhdeksan, eika ole yhtaan liian aikaista menna nukkumaan. Ei oravia, naatia tai muitakaan yovieraita, kiitos!
20.09.2012 Torstai (Cody Creek - 14-Mile Cabin)
Viime yona nukutti huonosti. Aamulla paasemme liikkeelle melkein tavoiteajassa. Matka Cody Cabinilta Cody Passille taittuu tahan suuntaan paljon nopeammin. Cody Creek on yon aikana muuttunut kirkkaasta ja sinertavasta paksun ruskeaksi. Paasime pois Wood Riverilta juuri ajoissa.
"Keep your eyes out for bears!" Rinteessa nakyy hahmo, joka liikkuu meista poispain. Se haviaa nakyvista. "Remember to look begind you too every once in a while, guys!" Pian naemme sen taas. Suuri uroshirvi tuijottaa meita joen varressa. Debs kutsuu sita ja se tulee lahemmas.
Lahdemme kapuamaan Cody Passia ylos. Olen iloinen siita, etta allani on Blue. Sen suuren koon tuoma voima jyllaa allani ja puskee meita eteenpain jyrkasti nousevalla polulla. GoPron jaaminen satulalaukun pohjalle arsyttaa. Maisemat ovat mahtavat. Tama on ehka retken paras osuus.
Paasemme huipulle, eika saa houkuta pysahtymaan, joten valokuvat jaavat ottamatta. Tuuli nousee yhtakkia ja alkaa viskomaan meita vedella. Alaspain on kaveltava itse.
Lounastauon jalkeen edessa on viela monta tuntia. Ne ja me etenemme tasaista tahtia. Yhtakkia Debby ja Rex ovat maassa. Musta hevonen nousee ylos ja Debs jaa puroon makaamaan. Ehdin pelata pahinta, kunnes han nousee ylos. Epatoivoisten hetkien jalkeen saamme hevoset kiinni ja paasemme jatkamaan matkaa - kaikki ratsain.
14-Mile Cabin nayttaa aiempaa kotoisammalle. Sade rummuttaa sen kattoa koko yon. Vihdoin nukun hyvin.
21.09.2012 Perjantai (14-Mile Cabin - Healy)
Aurinko uskaltautuu esiin jo aamusta ja vastaa varovaisiin toiveisiimme paistaen koko paivan. Matka Healyyn sujuu hieman yli kolmessa tunnissa. Ratsastamme rinnakkain ja puhumme paljon. Kotimatkalla Lori kertoo tarinoita norjalaisista tutkimusretkeilijoista.
Olen saanut kaksi kirjetta, jotka ilahduttavat hirvittavasti. Minaki sinnuu. <3
22.09.2012 Lauantai
Heraan yhtakkia 20-vuotiaana. Kaksikymmenta. Se kuulostaa niin paljolta, niin aikuiselta. Eika kuitenkaan miltaan. Taalla olen slti alaikainen - edelleen.
Saan maailman parhaan syntymapaivalahjan. Niin usein sita keskittyy siihen, miten kurjia ihmiset toisilleen ovat. Myos mahtavia ihmisia on maailmassa monta. Muutamat niista tulevat pysymaan mielessani pitkan, pitkan aikaa. Yhta mahtavaksi haluan itsekin viela kasvaa.
Lentokoneet eivat lentaneet eilen. Tuuli oli liian voimakas. Tana aamuna heraan puheluun. "How soon can you be at the airport?" Kiireella kasaan minut ja kamat. Autossa ei ole virtaa. Mahtavaa...
Leirissa pelattiin, etten ollut ehtinyt koneeseen. Olinpa. Unohdellut asioita olin myos. Matkaan on lahdettava tanaan.
Paiva on pilvinen ja hamara. Keltaisuus on varissut puiden oksilta niiden juurille. Vuoret nayttavat violeteilta ja joki virtaa syvana ja sinisena.
Tuuli yltyy ja sen humina peittaa joen pauhun. Kylma ei onneksi ehdi tulla. Sheep Creekilla vastaan tulee muutama metsastaja ja monta hevosta. Mokki on edelleen yhta ihana.
 |
| Kuva: Debby |
19.09.2012 Keskiviikko (Sheep Creek - Cody Creek)
Pilvet pehmentavat taivasta kohti nousevien vuorten aariviivat. Niiden takaa juuri ja juuri erottuva kalpea aurinko on enaa muisto lampimista kesapaivista.
Polut ja me emme loyda toisiamme. Kuivuneessa joenuomassa makaa kaikki se, mita hirvesta on jaanyt jaljelle. Hiekkaan painuneista jaljista paatellen ainakin karhua kay syyttaminen hajalleen jaaneista, puhtaiksi kalutuista luista.
Polku loytyy ja lounastauko on paikallaan. Alan tuntea oloni kotoisaksi suuren valkean selassa. Tuuli nousee ja pilvet alkavat sataa alas. Metsaan paaseminen on ilo.
Istuinluut, takareidet ja nivuset ovat kovilla. Noin seitseman tunnin ja neljankymmenen minuutin jalkeen saavumme Cody Cabinille. Se yllattaa aina iloisesti ollessaan viela pystyssa.
Spagetti on hyvaa ja hevoset ahmivat ruokansa. Kello on yhdeksan, eika ole yhtaan liian aikaista menna nukkumaan. Ei oravia, naatia tai muitakaan yovieraita, kiitos!
20.09.2012 Torstai (Cody Creek - 14-Mile Cabin)
Viime yona nukutti huonosti. Aamulla paasemme liikkeelle melkein tavoiteajassa. Matka Cody Cabinilta Cody Passille taittuu tahan suuntaan paljon nopeammin. Cody Creek on yon aikana muuttunut kirkkaasta ja sinertavasta paksun ruskeaksi. Paasime pois Wood Riverilta juuri ajoissa.
"Keep your eyes out for bears!" Rinteessa nakyy hahmo, joka liikkuu meista poispain. Se haviaa nakyvista. "Remember to look begind you too every once in a while, guys!" Pian naemme sen taas. Suuri uroshirvi tuijottaa meita joen varressa. Debs kutsuu sita ja se tulee lahemmas.
Lahdemme kapuamaan Cody Passia ylos. Olen iloinen siita, etta allani on Blue. Sen suuren koon tuoma voima jyllaa allani ja puskee meita eteenpain jyrkasti nousevalla polulla. GoPron jaaminen satulalaukun pohjalle arsyttaa. Maisemat ovat mahtavat. Tama on ehka retken paras osuus.
Paasemme huipulle, eika saa houkuta pysahtymaan, joten valokuvat jaavat ottamatta. Tuuli nousee yhtakkia ja alkaa viskomaan meita vedella. Alaspain on kaveltava itse.
Lounastauon jalkeen edessa on viela monta tuntia. Ne ja me etenemme tasaista tahtia. Yhtakkia Debby ja Rex ovat maassa. Musta hevonen nousee ylos ja Debs jaa puroon makaamaan. Ehdin pelata pahinta, kunnes han nousee ylos. Epatoivoisten hetkien jalkeen saamme hevoset kiinni ja paasemme jatkamaan matkaa - kaikki ratsain.
14-Mile Cabin nayttaa aiempaa kotoisammalle. Sade rummuttaa sen kattoa koko yon. Vihdoin nukun hyvin.
21.09.2012 Perjantai (14-Mile Cabin - Healy)
Aurinko uskaltautuu esiin jo aamusta ja vastaa varovaisiin toiveisiimme paistaen koko paivan. Matka Healyyn sujuu hieman yli kolmessa tunnissa. Ratsastamme rinnakkain ja puhumme paljon. Kotimatkalla Lori kertoo tarinoita norjalaisista tutkimusretkeilijoista.
Olen saanut kaksi kirjetta, jotka ilahduttavat hirvittavasti. Minaki sinnuu. <3
22.09.2012 Lauantai
Heraan yhtakkia 20-vuotiaana. Kaksikymmenta. Se kuulostaa niin paljolta, niin aikuiselta. Eika kuitenkaan miltaan. Taalla olen slti alaikainen - edelleen.
Saan maailman parhaan syntymapaivalahjan. Niin usein sita keskittyy siihen, miten kurjia ihmiset toisilleen ovat. Myos mahtavia ihmisia on maailmassa monta. Muutamat niista tulevat pysymaan mielessani pitkan, pitkan aikaa. Yhta mahtavaksi haluan itsekin viela kasvaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro.