Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Koodinimia

Will saapuu kuin saapuukin ratsastamaan, reippaana kuin partiopoika. Cody on aloittelijaratsu parhaasta paasta, eika sen kyydissa pelota ainakaan vauhti. "Now you're ready for Mongolia." On pidettava kaakaotauko, jotta jaatyneet jasenet saadaan sulateltua. Meganin leipomat keksit ja muffinsit maistuvat mainioille ja Will voittaa elamansa ensimmaisessa Yatzyssa. Aloittelijan tuuria! Han tarjoutuu auttamaan urakassa, joka koostuu jaatyneen hevosenpaskan siirtamisesta paikasta toiseen ja typeriahan me olisimme, jos moisesta tarjouksesta kieltaytyisimme.

Internetin ihmemaailma ilostuttaa, koska aiemmilla reissuilla tavatut ihmiset ovat minun olemassaoloani muistaneet. On mentava kaymaan niin Galwayssa kuin Lontoossakin. Ei haittaa! Myoskin innostuttaa aarettomasti, koska Dublinissa on meidan kanssamme samaan aikaan myos Dropkick Murphy's!


Danin ilme Stuntti-Paanasen noustessa sen selkaan antaa odottaa vahintaankin kunnon pukkisarjaa. Sita ei kuitenkaan tule, vaan ongelma…

Joulukuusivarkaissa

Kun lampotilasta voidaan puhua samalla luvulla seka celsiusasteina etta fahrenheiteina, ollaan jo sen verran viileissa lukemissa, etta sisatilat tuntuvat melko hyvilta. Turistikuva yliopiston kyltilla on toki tallaisena paivana kaytava ottamassa. Lounastamme Wolf Runissa, jonka pihalla kayn muutamaan otteeseen lumihangessa, Aggressio-Paanasen toimesta. Tarjoilijattaremme puhuu voimakkaalla aksentilla, jota muut eivat huomaa. "What? I think she sounded normal," ne sanovat. "No she didn't! She's Finnish! Nobody else has an accent like that!" Ja oikeassahan mina olin, kuten aina. Lappalaissyntyinen tytto oli tullut tanne vaihto-oppilaana joitakin vuosia sitten ja nyt hanella on paikallisen aviomiehen lisaksi vakaa aikomus jaada pysyvasti. Pohjoismaalaisilla on kuulemma moisia taipumuksia. Kay ilmi, etta he asuvat kaytannossa naapurissa, aivan satulinnatalon vieressa ja me saamme kutsun illalliselle. Miten veikeaa!

 Teddy, jonka Chris epailee olevan jonkun van…

Pakkaseen

Karin lastaa meille mukaan pipareita, pullaa, myslipatukoita, termosmukit, paivakirjan ja vaikka mita. "Great to see you all grown up and sweet." Peter ei suostu lahtemaan, ennen kuin Hippi-Paananen on ampunut aseella edes kerran ja minun on naytettava esimerkkia. Nosso-Paanasen kasi on kaikkea muuta kuin vakaa ja neiti kiljaisee kovempaa, kuin ase itse. Antero Toysa lienee viela turvassa. Kun kello on jo liikaa ja kuskilla(kin) epaselvyyksia lentokentan sijainnista, alkaa minua jo huolettaa. Vannotan Peterin tulemaan Suomeen ja lahtemaan Alaskaan - viela jonain paivana.

Opimme, etta jos on ruumaan menevia laukkuja, ei alle puolta tuntia ennen koneen lahtoa ole enaa toivoakaan itsensa ja matkatavaroiden saamisesta lennolle. "Mua vaan naurattaa." Tunnin paasta lahtisi tonen lento ja jos mahtuismme siihen, ehtisimme viela jatkoyhteyksiimme. Istumme, odotame, odotamme, odotamme ja mina alan olla jo varma siita, ettei meille ole tilaa, vaikka yhdessa vastammekin vain y…

Ihmisapinoita

Kaksi paivaa askartelemme joulukortteja. Emme poistu talosta lainkaan, mista omatuntoni jaksaakin nalkuttaa. Ainakin onnistunen ilostuttamaan ja vahintaankin yllattamaan ihmisia. Naen unta ihmisesta, johon en ole pitanyt yhteytta liian pitkaan aikaan. Voin vain arvailla, mita maailma koittaa minulle kertoa.

Tutkimusmatkamme kaupunkiin alkaa Old Salemista ja ahtaasta leipomokahvilasta. Satunnainen kulkeminen johtaa meidat halki historiallisen alueen, jonka kauniit vanhat talot kirkuvat kommuuniasumista, kahviloita, puutarhoja ja Atletico Kumpulaa. Tasta kaupungista puuttuvat suojatiet, mutta postitoimisto loytyy poikkeuksellisen helposti. Satunnaiset vastaantulijat tervehtivat meita ja se hammentaa. Paikallisen taidekoulun myymalassa on paljon kauniita asioita ja suomen kieli ihmetyttaa. Loydamme tiemme varikkain seinamaalauksin koristellulle Art Districtille. Hyvantuoksuisen kaupan pitkatukkainen myyjaseta mainostaa huomisiltaista tapahtumaa ja taas huomaan kertovani matkastani jo kol…

Ponejakin

Laukkuni painaa luultavasti liikaa, eivatka lehmat tahdo paarynoitamme tanaan. Springfieldiin ei ole mahdollista ajaa pysahtymatta antiikkiliikkeessa matkalla. Loydan aarteekseni Johnny Cashia vinyylilla. Debsin stressista huolimatta - tai ehka juuri sen ansiosta - selviamme lentokentalle hyvissa ajoissa. Lento Memphisiin on yllattavan lyhyt. Saalin vieressani istuvaa miesta, joka karsii flunssasta. Seuraavakin lento hujahtaa ohi nopeasti huolimatta taaemmalla penkkirivilla moykkaavasta pikkutytosta, joka oli kuulemma edellisella lennolla pissannut housuunsa.

Ehdimme odotella kyytiamme terminaalin ovella hetken aikaa ja juuri kun olemme lahdossa etsimaan sita, flunssamies avaa suunsa. Muistutamme hanta hanen nuoruudestaan ja reppureissailuistaan. Suomi on kuulemma tuttu paikka, ainakin frisbeegolfratojensa osalta ja kavisi taas tutummaksi heinakuussa. Annan sahkopostiosoitteeni ja aloitamme etsinnat. Peter loytyy ja hanen suomen kielensa on alkuun hataraa, mutta alkaa kylla loytya sie…

Kasikirjoittamattomuuksia

Kaupassakayntia lukuunottamatta sunnuntai on kotonaolopaiva. Ja paivaunipaiva. Paananen huutelee Itavallan reissusta naamakirjassa ja joku siella niheilee jo heti alkuunsa. Joku kuitenkin innostuukin ja mikas sen innostuttavampaa! Osa yliopistojen 2013 valintakoemateriaaleista on julkaistu ja niita tutkittuani tulen siihen tulokseen, etta uskontotiede olkoon vaihtoehto numero yksi. Kolme englannin valintakoekirjaa kuulostavat niin hirvittavilta, etten usko ikina loytavani itsestani riittavasti motivaatiota niiden haltuunottamiseen. Kokeeseenhan voi sitapaitsi silti menna.



Vahan tekee jo mieli "ihmisten ilmoille". Jos muistiini on lainkaan luottamista, olen ollut pubissa viimeksi Jyvaskylassa ennen Ilosaarirockia. Kasky kay iltaa ja yota viettamaan Achmaneille. En tieda kenelta idea on lahtoisin, mutta toivon, ettemme ole taakkana Amandalle. "Kylla mua ainaki vituttas, jos nakisin mun poikaystavaa kerran vuodessa ja siina samalla pitais kestita jotain kahta urpoa." …

Pitkas(tyttavas)ti(ko?)

Kello on kymmenen aamupaivalla ja yllatan itseni. Huomaan ehtineeni jo tiskata, raahata tuolit ja poydat takapihalle, pesta ne seka imuroida puoli taloa. Kotivaimo-Mikkola kuittaa.

Suunnitelmia on liikaa, vaikkei matkaunelmia edes laskettaisi. Kotipuolessa poni vaihtaa paikkaa, sen tilanne selvisi vihdoin. Toita olisi siella ja taalla, muttei siella, mista niita haluaisin - Helsingissa. Yhteishakukin lahestyy hitaasti mutta varmasti ja uusi idea hailyy aivoissani: jos opiskelisin englanninkaantajaksi. Tyo, josta voisin osata nauttia ja jota voisi tehda missa vaan. Itse opiskelu jarjettomine kielioppimaarineen ei tosin kiinnosta. Turvaudun samaan lauseeseen, johon olen paattanyt pohdintani tahankin asti: "Ei mun viela tarvitse tietaa, siihenhan on vaikka kuinka kauan aikaa..."

Mina, ratti ja mehilaisvahamohna saamme Debsin uuden antiikkityopoydan kiiltamaan ja tuoksumaan. Etuovi oli irroitettava saranoiltaan, jotta tuo pitkaan metsastetty aarre saatiin ylipaataan sisalle. Min…

Suurensuuria

Matkustaessa koti-ikavan halvettya matkakuume vain kasvaa entisestaan. Se tuntuu kutittelevana mohkaleena keskivartalon seutuvilla, jossakin syvalla. Samoin pitenee lista suunnitelmista, aikeista ja haaveista - yksinkertaisesti asioista, jotka on koettava, ennen kuin siirrymme talta suurenmoiselta matkalta toiselle. Minun ja exhibitionisti-Paanasen lista tayttaa paivakirjani sivuista jo kaksi ja nayttaa kutakuinkin talta:

- Skoottereilla Ita-Eurooppaan. Pitkanmakan pyorailya ei ainakaan minun fysiikkani kestaisi ja auto olisi liian epaekologinen, kallis ja sitapaitsi tylsa. Mika siis toimisikaan sen paremmin kuin skootterit: ne liikkuvat riittavan hitaasti ja ovat pieniruokaisiakin. Huristelisimme halki Baltian ja ympari Valko-Venajaa, Ukrainaa, Moldovaa, Romaniaa, Serbiaa ja Kroatiaa valilla pysahtyen vapaaehtoistoihin luomutiloille. Olisiko parempaa tapaa viettaa kesaa?

- Islantiin. Mielellaan laivalla. Tulivuoria, kuumia lahteita, jaatikoita ja islanninhevosia. Matkalla pysahdys Fa…