Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2014.

Juhlapäivänä

Juhlinta oli aloitettava jo perjantai-iltana, toukokuun seitsemännentoista aattona, vaikka takana oli pitkä moottorikelkkailupäivä, jonka aikana en ollut nähnyt juuri mitään, vain valkeutta, mutta ehdin laulaa läpi kaikki laulut, joiden sanat muistin ulkoa. Oikeasti minun olisi kai kuulunut juhlia Norjan kahdettasadatta syntymäpäivää katselemalla paraatia, jossa kansallispukuihinsa pukeutunut väki heilutteli pieniä norjanlippujaan. Ja sitten juoda kuohuviiniä ja puhua norjaa. Mutta kun kysyttiin lähtisinkö kelkkaretkelle vastasin kyllä, totta kai, vaikka oloni ei ollut mitä parhain. Edellisiltana hankittu päänsärky ymmärsi, ettei sen läsnäoloa kaivattu, kun löin kypärän päähän ja painoin kaasua. Karrin kelkka pysyi juuri ja juuri tällaisen nössön hanskassa. "Aika ytynen peli tämä!" Sää oli hieno ja kerrankin oli vain aikaa matkassa. Sai pysähtyä, jos mieli teki ja kuvata. Laajakulmalinssittömyys näissä laakeissa maisemissa

Kysely

Hei sinä , joka tähän blogiin olet tiesi löytänyt. Arvostaisin, jos kävisit vastaamassa tähän luontomatkailua ja sen arvoja käsittelevään kyselyyni. Se ei vie sinulta montaakaan minuuttia, mutta on minulle suuri apu. Iso kiitos ja aurinkoiset terveiset Huippuvuorilta, jonne kevätkin on vihdoin saapumassa! <3

Kolmesataaviisikymmentä

Niin monta kilometriä moottorikelkkailin eilen. Nyt ranteisiin sattuu, niska, hartiat ja takareidet ovat jumissa. Mutta kymmenen päivää Atomfjelletillä viettänyt filmiryhmä pääsi takaisin Longyearbyeniin. Vuoret näyttivät siellä erilaisilta ja matalimmat laaksot olivat peittyneet usvaan. Meille sää oli täydellinen: aurinko paistoi lämpimästi, eikä tuulesta ollut tietoakaan. Ja liian pitkästä aikaa nukahdin heti sänkyyn kaaduttuani. Three hundred and fifty. That's how many kilometers I drove on a snowmobile yesterday. Now my wrists hurt and my neck, shoulders and thighs are sore. But the film crew, that had spent ten days at Atomfjellet, got back to Longyearbyen. The mountains over there looked different and the lowest valleys were covered by fog. For us, however, the weather was perfect: it was totally calm and the sun just kept shining. I fell asleep as soon as I laid down - it had been way too long since the last time that happened.