Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Kaupunki humisee

Täällä olen, kaupungissa. Se humisee, öisin hiljempaa, päivisin kovempaa, mutta jatkuvasti se humisee. Toisinaan äänet tulevat lähemmäs ja erottuvat yksittäisinä. Raitiovaunu. Puhe. Autossa soiva musiikki. Lintu. Sitten kaikki on taas yhtäjaksoista huminaa, äänten epätasaista massaa. Ihmisetkin, joista en yhtäkään tunne. Ne ovat lähellä toisiaan, silti erillään. Lähellä minua, silti kaukana. En tiedä keitä he ovat, mistä he ovat tulossa tai minne menossa. Yhtä kerrallaan voin tarkemmin tarkkailla. Mitä hän sanoo tai tekee? Onko hän ryhdikäs vai kasaan painunut? Mitä hän on pukenut päälleen tänään? Tuoksuuko hän, kenties tupakalle, hajuvedelle tai viinalle? Pian hän kääntyy eri kadulle, nousee eri bussiin tai lähtee ravintolasta. Poistuu silmistäni ja hetkeä myöhemmin mielestänikin.

Pasilan asukastalossa järjestettiin Hävikkikarnevaalit. Kuka tahansa oli tervetullut, eikä kaikkia kävijöitä olisi ulkoisesti voinut mitenkään niputtaa yhteen kategoriaan. Sen kaltaisia tiloja tarvitaan en…

Menneeksi muuttunut

Jouduin tänään jättämään hyvästit, itkemään itkut, joita olin sisälläni eilispäivästä pidätellyt. Vaikka Halla vasta tänä keväänä löysi tiensä minun perheeseeni, kotiini ja sydämeeni, se totisesti teki pesänsä sinne pian ja pysyvästi. Ja nyt jo se on menneeksi muuttunut. Nyt jo se on jotain, mitä oli, muttei ole enää, eikä tule koskaan olemaan. Se on muisto enää, hetken kipeä, aina kaunis. Viimeisen kerran upotin käteni pehmeään karvaan, jonka alla ei enää ollut lämpöä. Kosketukseen ei vastattu, sillä se, joka oli ollut, oli nyt muualla.

Itkin niin, että oli vaikea hengittää. Itkin tuskan pois, suruni huokasin ilmaan. Kaiken keskeltä kuulin joutsenten kuhertelevan vastarannalla. Ylläni lentävän linnun kuvajainen heijastui lammen tyynestä pinnasta kuin muistuttaakseen siitä, mitä pinnan alla on. Siellä on kaikki. Siellä on nyt Halla ja siellä olet oleva sinä ja minäkin joskus. Sillä toisella puolella, jota kukaan ei tunne, jossa kaikki on yhtä, jonne henki täältä lähdettyään virtaa. Jo…

Emme me tarvitse etäistä jumalaa

Katsoin dokumenttia, jossa erääseen kristilliseen liikkeeseen kuuluvat henkilöt kertoivat mm. siitä, mitä heidän uskontonsa heille merkitsee. Se herätti minussa paljon ajatuksia. Tällä pohdinnalla tarkoitukseni ei ole kritisoida uskonto(j)a, vaan ennemminkin käsitellä sitä, mitä monoteistinen jumalusko ihmisille antaa ja onko jumala välttämätön onnelliselle elämälle.

Yhteisöllisyys on asia, jonka moni mainitsi. Nykymaailmassa se on melko hukassa. Jos emme huku kiireeseen, ympäröimme itsemme erilaisilla vempeleillä ja aktiviteeteilla, jotka eivät itsessään ole huonoja asioita, mutta helposti eristävät meidät muiden keskuudesta. Yhteisöllisyyttä löytyy ehkä koulusta, ehkä harrastuksista, mutta ei koko elinpiiristä samalla tavalla, kuin joskus menneinä aikoina. Se on asia, jota kaipaan itsekin ja jonka tarve on meille luonnollinen, olemmehan laumaeläimiä. Tarvitsemmeko kuitenkaan uskontoa yhteisön muodostamiseen? Jos antaisimme enemmän aikaa toisillemme ja keskittyisimme vähemmän itseemme…

Annapurna Circuit

It was perhaps one year ago when me and a friend of mine got the idea of traveling to Nepal. We wanted to hike the Annapurna Circuit, one of the world's most famous trekking routes. It was fairly difficult to find information in advance though, which is why I'm writing this. Maybe our experience will help somebody else to plan their trip to this beautiful country.
All the pictures on this blog post are taken during our first week, because my camera gave up after that. Perhaps some day I can update this post with some pictures from a friend of mine.

September 30th 2016 - Day of arrival
This was the first time for me traveling to Asia. I had booked the cheapest flights possible and had already had to spend the night in Prague, because of a long layover. Fortunately a friend of my boyfriend's had agreed to host me. Anyway, the next layover was in Dubai. I had to change from one terminal to another, which meant leaving the comfortably air-conditioned building, queuing for a taxi…