On aivan tavallinen torstai-ilta. Olen ulkona aikaan, jona useimmista taloista ovat valot jo sammuneet. Muut, paitsi jouluvalot. Tai ehkä toisetkin kutsuvat niitä kaamosvaloiksi. Tai tunnelmavaloiksi. Ei silti ole pimeää. Tähdet tekevät parhaansa kilpaillakseen loistollaan täydellistymistään lähentelevän kuun kanssa. Tämä ei ole pimeää, ei edes valon vähyyttä. Tämä on päivän uni ja pehmeys, tässä on rauha ja hiljaisuus.
Aivan hiljaista ei sentään Kittilän kirkonkylälläkään ole. Jostain kylän toiselta laidalta kantautuu ääni, joka kertoo jonkin suuren kulkuneuvon tai koneen liikkuvan poikkeukselliseen suuntaan, taaksepäin. Mitä todennäköisimmin joku auraa tänään sataneita lumisenttimetrejä takanaan kellonympäryksen kiertänyt työpäivä. Minä tuijotan taivaankannessa häivähtävää värieroa yrittäen päätellä sen olomuotoa.
Taivaan vivahde varmistuu revontuleksi, henget heräilevät hiljalleen. Heräilevät häkistään meille huutelevien metsästyskoirien ansiosta ehkä taloissaan viruvat ihmisetkin. Taivaissa tanssitaan hitaasti voimistuen.
Palaan kylänraitille ja mainosvalot varastavat silmäni. Autotarvikeliikkeen kyltti muistuttaa, että sinnekin olisi asiaa. Kotikadulla seisahdan katsomaan suoraan ylös ja katulamppujen keltaisesta valosta huolimatta huomaan henkien saatelleen kulkuani. Ne tanssivat jo villisti vaaleanpunaisissa sävyissä välkkyen ja niiden riemu säteilee minun sydämeeni saakka. Kotiovella toivotan hyvää yötä heille, jotka nyt tavanomaisessa vihreässään kiemurtelevat koko taivaan halki ja jotka eivät koskaan lakkaa minua viehättämästä.
It is an usual Thursday night. I'm outside at a time most of the houses have had their lights turned off. Except for the early Christmas lights. Or maybe the others call them just atmosphere lights as well. Nevertheless, it's still not dark. The stars do their best to compete with the moon almost in it's perfect form. This is not darkness, not even scarcity of light. This is the dream of a day, it's softness. This is peace and silence.
It's not yet completely quiet in Kittilä either. A beeping echoes from somewhere on the other side of the village, implying a big machine is moving to an exceptional direction, reversing. Most likely it's someone who's already been working around the clock, ploughing away todays snowfall. I keep staring at a lighter spot in the deep blue of the sky, trying to figure out whether it is a cloud or very faint northern lights.
Turns out it was northern lights, the spirits are slowly waking up. So might be some of the people already gone to sleep, since we're passing a couple of dogs in their cages. They're not excusing themselves for breaking the peace and quiet. The slow dance in the skies keeps on getting stronger.
I get back on the main road and the neons steal my eyes. The sign of a store selling car parts reminds me I should pay them a visit soon enough. As I turn to my home street I stop to look up despite the streetlights casting their yellow glow on me and realize the spirits have followed my walking. They're dancing wild and flashing pink while their joy radiates all the way into my heart. Finally, standing on my doorstep I turn around and wish good night for those, who now back in their familiar green form weave through the whole sky and never stop astonishing me.
Aivan hiljaista ei sentään Kittilän kirkonkylälläkään ole. Jostain kylän toiselta laidalta kantautuu ääni, joka kertoo jonkin suuren kulkuneuvon tai koneen liikkuvan poikkeukselliseen suuntaan, taaksepäin. Mitä todennäköisimmin joku auraa tänään sataneita lumisenttimetrejä takanaan kellonympäryksen kiertänyt työpäivä. Minä tuijotan taivaankannessa häivähtävää värieroa yrittäen päätellä sen olomuotoa.
Taivaan vivahde varmistuu revontuleksi, henget heräilevät hiljalleen. Heräilevät häkistään meille huutelevien metsästyskoirien ansiosta ehkä taloissaan viruvat ihmisetkin. Taivaissa tanssitaan hitaasti voimistuen.
Palaan kylänraitille ja mainosvalot varastavat silmäni. Autotarvikeliikkeen kyltti muistuttaa, että sinnekin olisi asiaa. Kotikadulla seisahdan katsomaan suoraan ylös ja katulamppujen keltaisesta valosta huolimatta huomaan henkien saatelleen kulkuani. Ne tanssivat jo villisti vaaleanpunaisissa sävyissä välkkyen ja niiden riemu säteilee minun sydämeeni saakka. Kotiovella toivotan hyvää yötä heille, jotka nyt tavanomaisessa vihreässään kiemurtelevat koko taivaan halki ja jotka eivät koskaan lakkaa minua viehättämästä.
 |
| (c) Taikavasara Photography |
It is an usual Thursday night. I'm outside at a time most of the houses have had their lights turned off. Except for the early Christmas lights. Or maybe the others call them just atmosphere lights as well. Nevertheless, it's still not dark. The stars do their best to compete with the moon almost in it's perfect form. This is not darkness, not even scarcity of light. This is the dream of a day, it's softness. This is peace and silence.
It's not yet completely quiet in Kittilä either. A beeping echoes from somewhere on the other side of the village, implying a big machine is moving to an exceptional direction, reversing. Most likely it's someone who's already been working around the clock, ploughing away todays snowfall. I keep staring at a lighter spot in the deep blue of the sky, trying to figure out whether it is a cloud or very faint northern lights.
Turns out it was northern lights, the spirits are slowly waking up. So might be some of the people already gone to sleep, since we're passing a couple of dogs in their cages. They're not excusing themselves for breaking the peace and quiet. The slow dance in the skies keeps on getting stronger.
I get back on the main road and the neons steal my eyes. The sign of a store selling car parts reminds me I should pay them a visit soon enough. As I turn to my home street I stop to look up despite the streetlights casting their yellow glow on me and realize the spirits have followed my walking. They're dancing wild and flashing pink while their joy radiates all the way into my heart. Finally, standing on my doorstep I turn around and wish good night for those, who now back in their familiar green form weave through the whole sky and never stop astonishing me.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro.