Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2015.

Käsivarsi

Vapaita päiviä ja kadonnut ääni. Puhuttavaa riittää silti, kun seura on hyvää ja tie vie pohjoiseen. Kilpisjärven paikallisbaari on kuin kohtaus Kaurismäen elokuvasta.

Aurinko valaisee aamun, mutta riehakas tuuli vie toiveet hiihtämisestä mennessään. Miksi ei siis suunnata auton keulaa entistä kauemmas pohjoiseen? Päädymme Tromssaan saakka. Rajan vieraalla puolella kevät on paljon pidemmällä.

Saan suksetkin jalkaan iltalenkille. Tunturit Ruotsin rajan tuolla puolen ovat kauempana, kuin miltä näyttää. Tapani mukaan otan taas parit luminäytteet. Minusta ei tule isona ainakaan kumparelaskijaa.

Puhekyvyttömänä lienen tavallistakin mielenkiintoisempaa seuraa. Kerrankin pääsisin keskustelemaan politiikasta, mutta suusta tulee pelkkää pihinää. Vähät siitä, naurattaa niin paljon, että itkettää ja poskiin sattuu.

Maanantaina joudamme pidemmälle hiihtolenkille. Edessä avautuva erämaa näyttää kutsuvalta. Takaisin kotiin on kuitenkin palattava ja tällä kertaa muistan hidastaa töyssyihin. Kiitos r…

Löytynyt

Ja niin se löytyi taas. Tuo ehkä jo vuosi sitten kadonnut tunne, joka aiemmin oli läsnä aina. Joskus se on ollut niin voimakas, että tuntui riipivän sisuskaluja, toisinaan kytenyt hiljaisena mielen perukoilla. Mutta aina se on ollut minussa. Viimeaikoina olen epäillyt kadottaneeni sen, mutta tänä huhtikuisena aamuna huomaan olleeni väärässä. Matkakuume elää ja voi hyvin.

Matkakuumetta ei paranneta peiton alla makoilemalla, ei keltaisella (eikä punaisellakaan) Jaffalla, eikä särkylääkkeillä. Se saattaa heiketä ajan myötä, mutta katoamaan sitä ei saa kuin matkaamalla - jos sitenkään. Uskon taudin olevan krooninen, kenties periytyvä. Toisille se puhkeaa jo varsin varhaisessa iässä ja rajuna, toisille heikempänä, toisille ei lainkaan.
The danger of an adventure is worth a thousand days of ease and comfort.” - Paulo Coelho
Elän hurjan kauniissa maisemissa, lähellä luontoa. Tapaan ihmisiä eri puolilta maailmaa harva se päivä. Miksi kaivata muualle? Reissun kaipuu on useiden eri tekijöiden…

Nöyrtynyt

Keväisten päivien lämpöinen auringonpaiste
piristää päihteen lailla.
Vanhat ystävät toivat muassaan paljon naurua
ja oksennustaudin, joka ei tarttunut.
Aikaisia aamuherätyksiä
ja juhlia iltamyöhään.
Lapista räppiä suoraan mun korville
ja aamuisin kahvia väsyneelle mielelle.

Lumi loppui Rovaniemen jälkeen,
eikä Jyväskylän keskustassa törmännyt tuttuihin.
Iloiset jälleennäkemiset Teiskontien eteisessä,
tarinoita turisteista ja vaalivirkailijan arjesta.
"Voisit jäädä tänne meijän todellisuuteen."
Lauantaiaamuinen Tampere oli hiljainen ja aurinkoinen.
Minä kuljin kaduilla muita hitaammin,
enkä eksynyt,
vaikka ehkä tahdoinkin.
Messut ja ihmisten kirjo.
Ja keppihevosten.
Lautapelejä ja lisää kohtaamisia,
vaikkakin liian lyhyitä.

Toinen messupäivä,
väsymys ja toive kotiinpääsystä.
Matka Ouluun tuntui loputtomalta.
Kotimatkalla jouduin nöyrtymään
yksinäisessä taistelussani teknologiaa vastaan.

Keväisten päivien sateinen harmaus masentaa,
ja jossittelu onkin taas helppoa.
Haluaisin h…