Siirry pääsisältöön

Nöyrtynyt

Keväisten päivien lämpöinen auringonpaiste
piristää päihteen lailla.
Vanhat ystävät toivat muassaan paljon naurua
ja oksennustaudin, joka ei tarttunut.
Aikaisia aamuherätyksiä
ja juhlia iltamyöhään.
Lapista räppiä suoraan mun korville
ja aamuisin kahvia väsyneelle mielelle.

Lumi loppui Rovaniemen jälkeen,
eikä Jyväskylän keskustassa törmännyt tuttuihin.
Iloiset jälleennäkemiset Teiskontien eteisessä,
tarinoita turisteista ja vaalivirkailijan arjesta.
"Voisit jäädä tänne meijän todellisuuteen."
Lauantaiaamuinen Tampere oli hiljainen ja aurinkoinen.
Minä kuljin kaduilla muita hitaammin,
enkä eksynyt,
vaikka ehkä tahdoinkin.
Messut ja ihmisten kirjo.
Ja keppihevosten.
Lautapelejä ja lisää kohtaamisia,
vaikkakin liian lyhyitä.

Toinen messupäivä,
väsymys ja toive kotiinpääsystä.
Matka Ouluun tuntui loputtomalta.
Kotimatkalla jouduin nöyrtymään
yksinäisessä taistelussani teknologiaa vastaan.

Keväisten päivien sateinen harmaus masentaa,
ja jossittelu onkin taas helppoa.
Haluaisin hetkeksi kauemmas kaikesta,
yksin,
tai kera sen, joka ymmärtää, vaikka on vaiti.






Them warm and sunny spring days cheer one up
like a drug.
Old friends brought a lot of laughter
and a stomach flue,
which didn't turn out contagious.
Wake up early in the morning
and party 'til the late night.
Lappish rap straight to my ears
and some coffee for a tired mind.

There was hardly any snow south from Rovaniemi
and no familiar faces in downtown Jyväskylä.
A happy reunion at Teiskontie led to hilarious stories
about tourists
and the exciting job as an election official.
"You could stay here, in our reality."

On Saturday morning I woke up
to a silent and sunny Tampere.
I walked the streets much slower than the others
and didn't get lost,
even if I might've wanted to.
What a wide variety of people at the horse expo.
Board games in the evening
and more reunions.
Too short, though.

Another day at the expo;
tiredness and a wish to get back home.
The drive to Oulu felt like forever.
On the way home I had to humble
in my lonely fight against technology.

Them rainy and grey spring days are depressing
and it's easy again to "what if...".
I'd like to get away from everything for a while,
alone,
or with the one who understands in silence.


Kommentit

  1. Hei!

    Olen lueskellut poluillapoluillaan toisinaan ja kerta toisensa jälkeen saan tästä todella hyvät fiilikset. Voi kuinka vapauttavalta matkasi vaikuttaakaan! Haluaisin itsekin lähteä tutkimaan tuntematonta ja etsimään jotain, en tiedä mitä, mutta taidan pelätä. Älä lopeta tätä kirjoittelua, sanakin tuntuu olevan hallussa ja kuvat mahtavia, koiruudesta puhumattakaan, unohtamatta Sinua itseäsi. -Rakkaudella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos! En minäkään oikein tiedä, mitä etsin, itseäni kai. Mutta rohkeutta sinulle: voita pelkosi ja lähde katsomaan mitä kaikkea kaunista. maailmalla onkaan tarjota!

      Poista

Lähetä kommentti

Kerro.