Elämä tuntuu naurusta kramppaavina poskina, kun pyyhin kyynelten levittämää ripsiväriä silmien alta. Se tuntuu basson vavahduksina rintakehässä ja tanssimisesta turtuneina jalkapohjina. Elämä tuntuu löylynä iholla ja kivinä paljaitten jalkojen alla. Se tuntuu kipristelynä lantionpohjassa, hyrinänä ja hymisevänä.
Elämä tuntuu hengästymisenä ja uupuneena, kaikkensa antaneena kehona. Se tuntuu väreinä selkärangan vierillä ja rintakehässä aivan, kuin joku pyrkisi sieltä pois. Elämä tuntuu lohduttomana, loputtomana itkuna, joka alkaa uudestaan heti, kun mielen hallinta tai harhautus pettää. Se tuntuu laukan askeleina ja viehättävänä vaikutelmana vapaudesta.
Elämä tuntuu saapuvan unen raukeutena. Se tuntuu hiuksien silittelynä ja käteen tarttuvana kätenä. Elämä tuntuu varpaana, joka iskeytyy huonekaluun ja kirvoittaa kiroamaan. Se tuntuu aamukasteesta kosteana nurmena ja lumen alta sulavan metsän tuoksuna.
Elämä tuntuu ihona ihoa vasten. Se tuntuu tuulena, joka tunkeutuu vaatteiden läpi ja viluttaa. Elämä tuntuu ikävänä, joko yks kaks iskevänä tai sellaisena, joka jatkuvasti kaihertaa mielen perällä. Se tuntuu vatsanpohjassa silloin, kun alamäessä vauhti on vähän liian hurja.
Elämä tuntuu pelkona, joka hiipii ja hiljaa kuristaa. Se tuntuu yksinäisyytenä, joka kovertaa kehon sisusta ontoksi kourallinen kerrallaan. Elämä tuntuu kevätauringon lämpönä kasvoilla. Se tuntuu suonsilmän viileänä vetenä, joka hulahtaa kumisaappaan varresta sisään.
Elämä tuntuu kylmästä kohmeisina varpaina, joiden sulaminen tekee kipeää. Se tuntuu raivona, joka purkautuu primitiivisenä huutona silloin, kun kukaan ei kuule. Elämä tuntuu tuoksuna kirjojen sivuilla ja kaipuuna päättyneiden tarinoiden perään. Se tuntuu tyyneytenä, joka toisen silmistä leviää.
Elämä tuntuu.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro.