On paljon asioita, joista voisin kirjoittaa, pitkästikin.
Mutta sen sijaan vuodatan riveittäin harkitsemattomia sanoja,
joiden todellisia merkityksiä voi vain arvailla,
jollei paremmin tiedä.
Olen uupunut ja olen unelmoinut.
Olen luovuttanut ja päättänyt jatkaa.
Olen iloinnut ja pidätellyt itkua.
Olen ylläpitänyt toivoa ja heittänyt sen.
Olen pysynyt pystyssä, vaikkakin välillä vaivoin.
Kevät on usein hankalaa aikaa;
väsymys valtaa, mielikuvitus laukkaa ja sydän herää talviunilta.
Siinä sinä sitten olet, yhtä myllerrystä sisältä ja ulkoa.
Siinä seisot, silmät suljettuina kevätaurinko kasvoillasi ja mietit,
että kantaako hanki ja jos ei,
kannattaako metsän kautta silti oikaista.
There's a lot of things I could write about - a lot.
Instead, I'll spill out lines after lines of unconsidered words,
true meanings of which one can only guess,
unless he knows better.
I've been exhausted and I've kept on dreaming.
I've given up and decided to keep going.
I've rejoiced and I've fought tears.
I've given up on hope and yet kept on hoping.
I've stayed on my feet, even if it's been a struggle every once in a while.
Spring is often a difficult time;
tiredness takes it's toll, imagination takes off and one's heart wakes up after hibernating.
There you are, a rampage inside out.
There you stand, with your eyes closed and the warmth of the sun on your face, pondering
whether the snow will carry you and if not,
is it still worth to take a shortcut through the woods.
Mutta sen sijaan vuodatan riveittäin harkitsemattomia sanoja,
joiden todellisia merkityksiä voi vain arvailla,
jollei paremmin tiedä.
Olen uupunut ja olen unelmoinut.
Olen luovuttanut ja päättänyt jatkaa.
Olen iloinnut ja pidätellyt itkua.
Olen ylläpitänyt toivoa ja heittänyt sen.
Olen pysynyt pystyssä, vaikkakin välillä vaivoin.
Kevät on usein hankalaa aikaa;
väsymys valtaa, mielikuvitus laukkaa ja sydän herää talviunilta.
Siinä sinä sitten olet, yhtä myllerrystä sisältä ja ulkoa.
Siinä seisot, silmät suljettuina kevätaurinko kasvoillasi ja mietit,
että kantaako hanki ja jos ei,
kannattaako metsän kautta silti oikaista.
"Vapauden luonne on nimittäin sellainen, että minä, tässä ja nyt, olen hetken kuluttua mennyttä. Katoan joka hetki olemattomuuteen, ja uusi minä tulee tilalleni. Huominen minäni tekee uusia päätöksiä uusista lähtökohdista. En voi mitenkään luottaa siihen, että hän pitäytyy tänään tekemissäni hyvissä päätöksissä." - Jukka Laajarinne
There's a lot of things I could write about - a lot.
Instead, I'll spill out lines after lines of unconsidered words,
true meanings of which one can only guess,
unless he knows better.
I've been exhausted and I've kept on dreaming.
I've given up and decided to keep going.
I've rejoiced and I've fought tears.
I've given up on hope and yet kept on hoping.
I've stayed on my feet, even if it's been a struggle every once in a while.
Spring is often a difficult time;
tiredness takes it's toll, imagination takes off and one's heart wakes up after hibernating.
There you are, a rampage inside out.
There you stand, with your eyes closed and the warmth of the sun on your face, pondering
whether the snow will carry you and if not,
is it still worth to take a shortcut through the woods.
"The nature of freedom is such, that I here and now, am gone soon. Every moment, I disappear into nonexistence and a new me appears. My tomorrow self makes new decisions from new basis. There's no way I can trust him staying in them good decisions I've just made now." - Jukka Laajarinne
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro.