Hitaus

Eero Ojasen ja Olli Jalosen kirjasta Kymmenen vuosituhatta lainattua.

"Hitaus on asioista tärkeimpiä, sillä on pysytty hengissä. Aamuvarhaisen reuhtojat melskaavat kyllä, kun eläimen jäljille pääsevät ja jos jotain saavat, niin itseään suurina miehinä pitävät, mutta voi kuinka monesti he päästävät sen suuren saaliin hukkaan ja itsensä väsyksiin reuhtovat, niin etteivät lopulta mitään saa.

Se taas, joka hitaasti lähtee, venyttelee, hissuksiin tutkii itsensä ja tietää missä on, se ohimennen saaliin nappaa. Väsyneesti ja kömpelösti ehkä, eikä enempää jaksa, mutta sen mitä tarvitsee. Ei sitä lauluja synny eikä taruja eikä suurta meteliä. Eikä kannatakaan meteliä pitää, sillä taito siitä vain häviää.

Jos lähdet kärppää seuraamaan, niin siinähän seuraat etkä koskaan kiinni saa, olet vain aina yhtä ihmeissäsi, että mihin se taas katosi. Sama on ajan kanssa. Jos aikaa vain seuraat, niin kesä tulee juuri, kun olet kevään konsteja vasta oppimassa ja kaikki meni hukkaan, sillä kesään et puolestaan pääse kiinni, ennen kuin syksy onkin jo käsillä.

Mutta jos osaat pysähtyä ja odottaa, niin eläin tulee uudelleen ja saat sen kiinni. Jos osaat rauhassa katsella, miten lauma käyttäytyy, opit reitit ja voit oikeaan paikkaan oikaista odottamaan. Sama on ajan kanssa: jos maltat olla seuraamatta ja olla oma itsesi, niin jossain ajan jyrkässä käänteessä oikaiset kirkkaasti niiden ohi, jotka vain koettavat pysyä ajan mukana.

Kun kilpailu luonnon kanssa kovenee ja ajat kiristyvät, silloin on oltava entistäkin hitaampi, entistä varovaisempi, entistä enemmän ajateltava, kasvettava, kypsyttävä...

Enää ei voimalla eikä nopeudella eikä reuhtomisella pärjää, sen verran koviksi ovat ajat menneet. Kovempia keinoja tarvitaan, pelkistä teoista sanoihin.

Mitä kovemmaksi käy talvi, sitä tiukemmin on pidettävä heikoista huolta, niin yksinkertaista se on. Yksi metsästäjä kyllä saa saaliin, mutta ei ole metsästäjää, jota muu heimo ei ole synnyttänyt eikä kasvattanut. Eikä ole metsämiehen taitoa, joka ei ole toisilta opittu.

Metsämies voi olla rohkea ja taitava, koska hänessä asuu heimon voima ja rohkeus ja kaikkien heimon vainajienkin väki. Hänellä on hyvä keihäs, koska toiset ovat jo häntä ennen keihäitä tehneet. Hän voi jopa sanoa, että tämä kuuluu minulle, koska on yhteinen kieli.

Oletko istunut vanhan miehen kanssa nuotiolla, kun hän ei enää juuri puhu, ei jaksa tarinoida eikä konsteja neuvoa, kun ei niitä enää muistakaan? Tunnetko kun hiljaisena hetkenä hänestä siirtyy sinuun miehen henki ja hän voi kuolla, kun kumpikin tiedätte, että se on heimon yhteistä voimaa. Sinusta tulee enemmän sinä, löydät itsesi, sillä erilaisia olemme siksi, että meissä on se yhteinen voima, joka meidät erilaisiksi tekee.

Jos siis haluaa jokaisen omia taitoja auttaa, on autettava yhteistä voimaa. Semmoinen helppojen aikojen löysäily, että jokaisen pitäisi pärjätä vain omillaan ja huolehtia vain itsestään, ei kauaa toimi. Tosiasiat ovat kovempia.

Kevät tulee ja kesä ja syksy ja talvi, mutta sinä olet olemassa vuodesta toiseen. Eihän mitään muutosta olekaan, jollei ole paikallaan. Virtaava vesi on aina sama, jos siinä on mukana. Muutos tulee vasta kun pysähtyy.

Ihminen ei koskaan opi täysin varmasti tietämään, miten asiat ovat, eikä hän ehkä opi koskaan tietämään mikä on oikein. Siksi täytyy elää molempia, yhtäaikaa, totuutta ja oikeaa. Kun ei ole varma siitä, miten asia on ja miten pitäisi valita, niin kannattaa tehdä se mikä on oikein. Sillä osuu pitkän päälle varmimmin oikeaan, sillä me pitkän päälle hengissä pysymme.

Ihminen on karhuksi heikko ja kärpäksi kankea, ei pärjää ihminen minkään eläimen opissa. Voima on vain siinä, että on ihminen, että on ihmisiksi. Pitää huolta, välittää, pärjää pahoissakin oloissa. "