Pitkä aika on viimeisimmästä ja paljon on ehtinyt tapahtua, vaikkei siltikään.
Olen tehnyt paljon töitä ja pohtinut, miksi ihmisen on itsensä työllä hajotettava. Että eikö töitä voitaisi jakaa tasaisemmin kaikkien kesken, kun työttömien ja avointen työpaikkojen suhde kuitenkin on mitä on? Että miksi uskomme yhteiskuntamme sääntöjen olevan kiveen hakatut ja fysiikan lakien veroiset? Että miksi toisten on raadettava kolmiolääkkeiden voimalla ja toisten kituutettava piskuisilla tuilla ja tunnettava itsensä mitättömiksi epäonnistujiksi?
Työhön liittyen olen vahvistanut havaintojani siitä, miten tärkeä hyvä työilmapiiri on viihtyvyyden kannalta. Ravintolakeittiön tiskinurkassa hyöriminen ei ehkä ole unelma-ammattini, mutta mitä väliä, kun töihin on kiva mennä. Unelmaduunikin alkaa helposti maistua puulta, jopa ahdistaa, jos töissä on huono olla - muistikuvat siitä ovat vielä varsin voimakkaat.
Olen iloinnut valon paluusta. Eräänä aamuna eläintenhoidollisia töitä tehdessäni näin auringonkin!
Olen tehnyt päätöksen, joka tuntui hurjan raskaalta. Kotieläinpihalle muuttaminen tarkoittaa sitä, että vastuullisen hevosenomistajan elämä helpottuu ja hommia on helpompi tehdä, sekä niille on enemmän aikaa. Toisaalta se tarkoittaa myös asumuseroa vaimosta, joka ei muutosta innostunut. Puntaroin ja puntaroin useamman viikon, kunnes kallistuin muuton puolelle. Mummoponi ei todellakaan ole viimeiseen kahteen vuoteen saanut ansaitsemaansa huomiota (tuskin tosin lienee sitä kaivannutkaan) ja asiantilaan on tultava muutos.
Olen muistanut nauttia vapaa-ajasta, käynyt mökkeilemässä ja hiihtämässä. Vasta palasimme Saanan juurelta Kilpisjärveltä. Eräänäkin aurinkoisena sunnuntaina Rauhalan tuntureitten kyljessä hiihtäessäni poskiini alkoi sattua kaikesta siitä hymyilystä. Maailma muistutti, että sen sylissä on hyvä olla.
Olen hurjan innoissani ystävistä, jotka kevät on tuova pohjoiseen. Olen innoissani kesästä, josta ehdin nauttia hetken Etelä-Suomessakin - vasta Jemmauksen Juhannusfestejen jälkeen toki. Olen innoissani paluusta Alaskaan ja sitä seuraavasta retkestä Nepaliin. Olen innoissani kotiinpaluusta. Niin niitä töitä jaksaa painaa, kun on mitä odottaa.
It's a long time since the last time and a lot has happened. Well, not that much after all, I guess.
I've been working a lot and wondering why a human being has to work himself to death. Or if not to death, at least until he breaks down in one way or another. Could the work load not be split out more evenly among everyone, since the number of unemployed people is significantly bigger than the number of open vacancies? Why do we seem to believe that the rules by which our society currently operates are carved in stone or as natural as the laws of physics? And why do some have to work their asses off while using prescription drugs where as others must get by with a pathetic amount of money and feel themselves failed and useless as human beings?
Also related to work, my observations of the correlation between a good atmosphere and comfort at one's workplace has only grown stronger. Fussing around in the dish washing corner of a restaurant kitchen might not be the occupation of my dreams, but who cares when going to work feels good. A dream job can easily turn bad, even into a nightmare, if your working conditions are horrible. That I still remember too well.
I've rejoiced the return of the light. One morning, while mucking out, I actually saw the sun too!
I've made a decision that felt heavy. Moving to the farm means that I have a bit better chances to actually be a responsible horse owner and help out with the farm work. It also means leaving my housemates behind, since they were not interested in moving with me. I weighed and weighed on the decision for several weeks, until I finally did decide to move. The four-legged grandma has not gotten the attention she deserves during the last couple of years and that has to change.
I've remembered to enjoy my time off. I've gone skiing and savored cabin life. We just returned from the root of Saana in Kilpisjärvi. There was one sunny Sunday morning on which I was skiing on the side of a fell in Rauhala and smiling until my cheeks hurt. World reminded me that it's good to be in it's arms.
I'm very excited about my friends the arriving spring will be bringing up here to the beautiful North. I'm excited about the summer, which I will have time to enjoy of in Southern Finland too. I'm excited to get back to Alaska and the following trip to Nepal. I'm excited about returning home. I suppose that's how you (or at least I) manage with the work load; when there's something to look forward to.
Olen tehnyt paljon töitä ja pohtinut, miksi ihmisen on itsensä työllä hajotettava. Että eikö töitä voitaisi jakaa tasaisemmin kaikkien kesken, kun työttömien ja avointen työpaikkojen suhde kuitenkin on mitä on? Että miksi uskomme yhteiskuntamme sääntöjen olevan kiveen hakatut ja fysiikan lakien veroiset? Että miksi toisten on raadettava kolmiolääkkeiden voimalla ja toisten kituutettava piskuisilla tuilla ja tunnettava itsensä mitättömiksi epäonnistujiksi?
Työhön liittyen olen vahvistanut havaintojani siitä, miten tärkeä hyvä työilmapiiri on viihtyvyyden kannalta. Ravintolakeittiön tiskinurkassa hyöriminen ei ehkä ole unelma-ammattini, mutta mitä väliä, kun töihin on kiva mennä. Unelmaduunikin alkaa helposti maistua puulta, jopa ahdistaa, jos töissä on huono olla - muistikuvat siitä ovat vielä varsin voimakkaat.
Olen iloinnut valon paluusta. Eräänä aamuna eläintenhoidollisia töitä tehdessäni näin auringonkin!
Olen tehnyt päätöksen, joka tuntui hurjan raskaalta. Kotieläinpihalle muuttaminen tarkoittaa sitä, että vastuullisen hevosenomistajan elämä helpottuu ja hommia on helpompi tehdä, sekä niille on enemmän aikaa. Toisaalta se tarkoittaa myös asumuseroa vaimosta, joka ei muutosta innostunut. Puntaroin ja puntaroin useamman viikon, kunnes kallistuin muuton puolelle. Mummoponi ei todellakaan ole viimeiseen kahteen vuoteen saanut ansaitsemaansa huomiota (tuskin tosin lienee sitä kaivannutkaan) ja asiantilaan on tultava muutos.
Olen muistanut nauttia vapaa-ajasta, käynyt mökkeilemässä ja hiihtämässä. Vasta palasimme Saanan juurelta Kilpisjärveltä. Eräänäkin aurinkoisena sunnuntaina Rauhalan tuntureitten kyljessä hiihtäessäni poskiini alkoi sattua kaikesta siitä hymyilystä. Maailma muistutti, että sen sylissä on hyvä olla.
Olen hurjan innoissani ystävistä, jotka kevät on tuova pohjoiseen. Olen innoissani kesästä, josta ehdin nauttia hetken Etelä-Suomessakin - vasta Jemmauksen Juhannusfestejen jälkeen toki. Olen innoissani paluusta Alaskaan ja sitä seuraavasta retkestä Nepaliin. Olen innoissani kotiinpaluusta. Niin niitä töitä jaksaa painaa, kun on mitä odottaa.
It's a long time since the last time and a lot has happened. Well, not that much after all, I guess.
I've been working a lot and wondering why a human being has to work himself to death. Or if not to death, at least until he breaks down in one way or another. Could the work load not be split out more evenly among everyone, since the number of unemployed people is significantly bigger than the number of open vacancies? Why do we seem to believe that the rules by which our society currently operates are carved in stone or as natural as the laws of physics? And why do some have to work their asses off while using prescription drugs where as others must get by with a pathetic amount of money and feel themselves failed and useless as human beings?
Also related to work, my observations of the correlation between a good atmosphere and comfort at one's workplace has only grown stronger. Fussing around in the dish washing corner of a restaurant kitchen might not be the occupation of my dreams, but who cares when going to work feels good. A dream job can easily turn bad, even into a nightmare, if your working conditions are horrible. That I still remember too well.
I've rejoiced the return of the light. One morning, while mucking out, I actually saw the sun too!
I've made a decision that felt heavy. Moving to the farm means that I have a bit better chances to actually be a responsible horse owner and help out with the farm work. It also means leaving my housemates behind, since they were not interested in moving with me. I weighed and weighed on the decision for several weeks, until I finally did decide to move. The four-legged grandma has not gotten the attention she deserves during the last couple of years and that has to change.
I've remembered to enjoy my time off. I've gone skiing and savored cabin life. We just returned from the root of Saana in Kilpisjärvi. There was one sunny Sunday morning on which I was skiing on the side of a fell in Rauhala and smiling until my cheeks hurt. World reminded me that it's good to be in it's arms.
I'm very excited about my friends the arriving spring will be bringing up here to the beautiful North. I'm excited about the summer, which I will have time to enjoy of in Southern Finland too. I'm excited to get back to Alaska and the following trip to Nepal. I'm excited about returning home. I suppose that's how you (or at least I) manage with the work load; when there's something to look forward to.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro.