Kaikkeen on palannut liike

Kun olimme tanssineet yöhön, joka ei enää pilkkopimeäksi tule, varmisti ystäväni minun tulevan takaisin taas kesän jälkeen. Tunturi, vaikka vetääkin monia puoleensa, harvoja hallitsee pysyvästi. Lupasin tulevani, en ollut edes harkinnut muuta. Minä vain käväisen poissa. Mihin täältä lähtisin, kun minulla on täällä metsät, jängät, puuttomat laet, valo, pimeys ja eri väreissä tanssiva taivas?

Kittilä

Talvi on hukkunut lukemattomiin työtunteihin, mutta aivan kohta se on ohi taas. Metsien lumivaippa yltää vielä yli reiden, vaan keväässä olemme jo pitkällä. Pian vesi virtaa taas vapaana kuin minä, joka en osaa itseäni toiselle antaa. Kaikkeen on palannut liike, myös minuun. Ei se polttava, maailmalle vievä liike, jonka niin hyvin jo tunnen ja joka poissaolollaan loistaa, vaan mielen liike. Se, joka purkautuu tällä tavalla, näinä kenties täysin tyhjänpäiväisinä sanoina.

Kittilä

Viime aikoina olen muistanut, miten kaikki kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Erityisesti me ihmiset, minä. Joka päivä juurrun syvemmälle ja tukevammin, ymmärrän itseäni hieman paremmin ja saan vihiä suunnasta, johon haluan kulkea. Askel askeleelta. Mutta kasvamiseen, elämiseen, rakastamiseen, kaikkeen tarvitsemme toisiamme, me ihmiset. Tuemme, opetamme, peilaamme, autamme toisiamme, ehkä huomaamattakin. Myös päinvastaiseen pystymme, mutta emme kai moista tahdo, emmehän?

Olen myös muistanut musiikin voiman. En sitä kaikesta kuule, en löydä vaikka etsisinkin. Monet sanat muistan ja moni rytmi keinuttaa, mutta todella voimallinen musiikki, se on eri. Se on sitä, joka saa itkemään onnesta. Sitä, joka väräjää samalla taajuudella kanssasi, sulauttaa sinut ympäröivään maailmaan ja saa sielustasi kaiun. Sitä aurinko heijastaa ja kuu. Sen melodiaa laulavat linnut ja suonissa kohiseva veri.

Viitasaari

Työväen juhlaan päättyvät työt. Siitä alkavat rakkauden juhlat ja työtön, autuas kesä. Viitasaari, minä tulen taas!

---

After we had danced into the night that no more gets pitch dark, a friend of mine asked whether I would return again after the summer. The fell may tempt many but rules a few. I promised I would, I hadn't even considered anything else. I will only leave for a visit. Where would I even go to, when what I have here is the woods, the swamps, the treeless tops, light, darkness and a sky dancing in various colours?

Kittilä

Winter has drowned in countless hours of work, but soon it is over again. There's still enough snow in the woods to suck in the whole leg of mine, but we're still far into the spring. Soon, water will flow freely again, just like me as I seem to be incapable of fully giving myself to someone else. Movement has returned everywhere, into myself as well. Not the burning movement that I know too well, that pulls me out into the big, unknown world, but the movement of the mind. The very one that turns into these perhaps totally meaningless words.

Recently I have remembered how everything grows and develops constantly. Especially us people, I, do. Every day my roots grow deeper and stronger, I understand myself a little bit better and get hints of the direction I want to go to. Step by step. But to grow, to live, to love we need each other, us people. We support, teach, mirror, help each other, maybe without noticing it. We are capable to do the opposite as well, but that's not what we want, right?

I have also remembered the power of music. I don't hear it in everything, can't find it even if I tried. Many lyrics I remember and many rhythms I dance to, but really powerful music is something different. It makes you cry out of sheer happiness. It resonates on the same frequency with you, it melts you into your surroundings and echoes from your soul. Sun reflects on it and moon as well. The birds are singing that melody as does the blood rushing through your veins.

Viitasaari

My work ends after the working class holiday. That's when the celebrations of love and the blissful, jobless summer begins.