Kimppakyytejä

© karenuji

Ajelin eilen Sipoosta Jyväskylään Sinisellä Salamallani ja tuttuun tapaan olin laittanut ilmoituksen kimppakyytisivustolle. Keravan rautatieasemalta poiminkin kyytiini kaksi matkaajaa, jotka osoittautuivat mitä loistavimmaksi matkaseuraksi.

Mies työskenteli jäänmurtajalla ja kertoili reissuista, joilla oli ollut. Juttelimme Greenpeacen aktivisteista, paljon matkustamista sisältävän työn hyvistä ja huonoista puolista, siitä, miten meidän valintojamme ohjaillaan hinnoittelun kautta, hollantilaisten omituisista järkeilyistä ja Alaskasta. Toinen matkustaja oli miehen äiti, joka toimi teatteriohjaajana. Hän oli kasvissyöjä, kuten minäkin melkein ja kuului Greenpeaceen. He lahjoittivat minulle järjestön Shelliä kritisoivan tarran.

Eniten minua innosti se, mitä mieheltä kuulin laivoilla matkustamisesta. Se todella on mahdollista vielä nykyäänkin. Aiemmilta vuosikymmeniltä tuttuja reissaajan ja kapteenin välisiä sopimuksia, jolloin kapteeni jättää ylimääräisen matkustajan kirjaamatta ja tämä on laivassa omalla vastuullaan, ei enää juuri solmita. Siitä huolimatta rahtilaivojen kyytiin on hyvinkin mahdollista päästä. Mistä sellaisista saa tietää? "Soittamalla yhtiöön ja kysymällä." Toki hänellä oli sanottavanaan myös muutama varoituksen sana matkojen kestoista ja juttujen tasosta. Se kuulosti minusta silti idealta, joka on ehdottomasti pidettävä mielessä!

Jos muistan oikein, oli tämä kuudes kerta, kun pääsen tarjoamaan matkustajille kyytejä em. kimppakyytisivuston kautta. Parhautta! Tuhoammepa maailmaa edes hieman vähemmän täyttämällä yksityisautojemme tyhjät paikat kanssamatkustajilla sen sijaan, että ajaisimme kaikki ylhäisessä yksinäisyydessämme omissa bensaa syövissä peltipurkeissamme.

© streetlooksholic