Siirry pääsisältöön

Valmis?

Viikonloppu täyttyi muodollisesta juhlasta. Juhlasta, jonka kuuluisi olla odotettu, arvostettu ja ikimuistoinen. Noin vain se hujahti ohi ja jäljelle jäivät ainoastaan likaantuneet pöytäliinat, hiljalleen kuihtuvat ruusut, kiireessä marketista juostut kortit ja pikseleiden muodostamat kuvat. Lukion käytäville ei tarvitse enää palata, kuten ei maaseutuopistollekaan. Todisteina neljästä viime vuodesta muutamat paperinpalat, jotka unohtunevat kansioonsa kirjahyllyn uumeniin.

Ensimmäisenä, toisena ja vielä kolmantenakin vuonna koulun päättäjäiset herättivät ristiriitaisia tunteita. Toisaalta ne merkitsivät kesää, lomaa ja irrottautumista arjesta. Silti aina itketti. Ihmiset, jotka tekivät koulusta kodin, jotka lähtivät iltaisin pelaamaan jalkapalloa tai kodalle grillaamaan, joiden kanssa jaettiin tuoreimmat juorut koulun ruokalassa, jotka heittivät lumihankeen kun sitä vähiten odotti ja jotka olivat lähellä, kun heitä tarvitsi, yksitellen he lähtivät pois. Tulivat valmiiksi ja lähtivät. Kun tuli minun aikani valmistua, jäljelle ei jäänyt enää ketään itkemään meidän lähtöämme, enkä itkenyt sitä itsekään.

Nyt olen siis valmis.Valmis mihin? Työhön, joka kaikessa yksitoikkoisuudessaan ja muuttumattomuudessaan muodostaa sen kuuluisan harmaan arjen? Parisuhteeseen, joka saumattomasti etenee kihlauksen kautta avioliittoon, lapsiin, koiraan, farmariautoon, punaiseen tupaan ja perunamaahan? Ei todellakaan. Ei nyt. Ehkä joskus. Tai ehkei koskaan.

Mikä susta tulee isona? En osaa vastata tähän kysymykseen, koska en halua kasvaa isoksi. En halua kasvaa siksi, miksi ympäristömme yrittää meitä kasvattaa. Haluan säilyttää kykyni ajatella ja unelmoida. Haluan säilyttää nuoruuden naiiviuden ja kapinahengen. En halua juuttua paikoilleni ja toistaa samoja rutiineja päivästä toiseen sen enempää ajattelematta. En halua turtua asioihin, enkä sulkea silmiäni ympäröivältä maailmalta. En halua tyytyä tekemään jotakin vain siksi, että joku käskee tai kaikki muutkin tekevät niin.

Ainoa, mille tunsin olevani valmis tänään, oli lenkki. Juoksin, hengitin, hikoilin, ihastelin, hymyilin ja ihmettelin, miksen tee tätä useammin.


Kommentit