Siirry pääsisältöön

Palasia


Healy jaa taakse. Stressikin. 14-Mile Cabinille ratsastaa noin neljassa tunnissa. "Tuntuu ihan uskomattomalta, etta me ollaan taas taalla." Vaikka paasemme liikkeelle melko ajoissa, on toinen paiva pitka. Kaksi metsastajaa mustangeineen kulkevat perassamme varsin kauan. Aurinko paahtaa. Cody Passille kiipeaminen hengastyttaa. Samoin sen paalta avautuvat maisemat. Talutan Dania alas jyrkkaa rinnetta ja yhtakkia olen Tarussa Sormusten Herrasta.

Kahdeksan ja puolen tunnin jalkeen viela pystyssa pysyvan Cody Cabinin nakeminen on ilo. Yolla saamme nalkaista seuraa. Kukaan ei tieda kenesta. Kolmantena paivana liikumme enemman metsissa. Ne tuntuvat kotoisammilta, vaikka vuoret jaavatkin piiloon. Loppumatkasta saikaytamme muut kavelemalla juoksuhiekkaan. Buzz tempoo meidat ylos, ennen kuin ehdin edes pelata. Kauniiden maisemien lisaksi paiviin mahtuu myos kolotusta, puutumista ja kipua. Viimeisena paivana hevosen selkaan kiipeaminen houkuttaa tuskin ketaan. Neljannen paivan kahdeksas ja viimeinen maili kuluu kuin siivilla. Hevoset kavelevat reippaammin kuin koskaan.

Vaikea uskoa, etta se on taas tehty.


16.08.2012 Torstai
Joku oli joskus kavellyt Amerikan halki antaakseen maalleen ja itselleen viela yhden mahdollisuuden. Han meni naimisiin silla matkalla.
"Miltakohan tuntuisi kavella jonkun maan halki?"
"En tieda, mutta haluaisin kokeilla."

Opin tanaan, etta jaakarhusisarukset muistavat toisensa koko elamansa ja kojootit ovat yksiavioisia.Viikonpaivat ovat hukassa ja aika juoksee taas meita nopeammin.





  
"Alaska, the Great Land. Alaska is one of the world's great wildlife sanctuaries and one of the world's most hazardous and harshest environments. A land of self-sufficient and independent people of an adventurous and curious nature. A land awesomely rich in resources and beauty. A fragile land as yet untamed and wild."
- Doug Lindstrand




17.08.2012 Perjantai
Kuljen Chrisin perassa kuin karhunpentu. Liikuin niin hiljaa, kuin osaan. Haluan oppia pitamaan auki kaikki aistini ja lukemaan ymparoivaa maailmaa kuten han.
Tuli hellassa lammittaa selkaa ja ratisevasta radiosta soi The Cave.









19.08.2012 Sunnuntai
Kirjoitan kirjeita. Kirjoitan, koska on paljon asioita, jotka kuuluu sanoa, mutta jotka ovat jaaneet sanomatta - syysta tai toisesta. Kirjoitan peloista, ikavasta, tulevaisuudensuunnitelmista ja ystavyydesta.
Viime yona eras piikkisika teki elamansa virheen ja ryhtyi jarsimaan Main Cabinin nurkkaa. Chris ja aina ladattu haulikko koituivat sen kohtaloksi.

Kuva: Saana

20.08.2012 Maanantai
Saanan lahto tuntua pahemmalta kuin luulinkaan. Pinnistelen, etten itkisi. Rauhanmerkki lentokoneen ikkunasta hymyilyttaa.
Laurel on matkannut paljon. Olisi helppoa liftata ja tehda lyhyita, pimeita toita. "People wanna help you. That's the way America works."


21.08.2012 Tiistai
Raikasta aamuilmaa on helppo hengittaa. Kello on turha. Nuori uroshirvi laidutntaa kiitoradalla. Jaksamme seista paikoillamme sita tuijottaen maarittelemattoman ajan. Paassa soi Herra Ylppo & Ihmiset. "Sina olet niin kaukana, toisessa maassa, se repii mieleni."

Kuva: Saana

23.08.2012 Torstai
Nauroin itselleni tanaan: Pikku-Juuhana pikkumokkasiineissaan metsapolulla - haulikko olalla kuin vanhalla metsamiehella. Melkein kompastun vesiletkuun. Kesken hirvien runteleman aidan korjailun pysahdymme kuuntelemaan susien ulvontaa. "Sounds like they're singing."


24.08.2012 Perjantai
Puut kellastuivat yhdessa yossa. Illalla revontulet, heikot, mutta elavaiset muistuttavat lahestyvasta talvesta.


25.08.2012 Lauantai
Paassa soi Moottoritie On Kuuma. "Lahdin maailmalle etsimaan itseani syvalta itsestani. Kun sen loydan, tuon sen sulle lahjaksi, ehka ainiaaksi. Ei ole oikein lahtea, mut on seurattava tahtea."
Aita on valmis ja hevoset onnellisia, pian kyllaisiakin. Pikkuasiat alkavat arsyttaa. Syksy on taalla, maa peittyy varikkaisiin lehtiin. Kunpa emme kulkisi kengat jalassa sisalla, voisin kayttaa villasukkia. Huomenna paasen kaupunkiin. 
 







26.08.2012 Sunnuntai
Aamu on totutun kiireeton. Luulemme kuulevamme lentokoneen tuulessa. Kun kone todella tulee, se leijuu yllamme hetken ja lentaa pois. Tuuli on liian voimakas.
Ehka huomenna paasen pois. Viima kylla vasyy aamuun mennessa, vasyyhan? 
Radio soittaa samat kappaleet joka ilta.
















27.08.2012 Maanantai
Sumu haalistaa tavallisesti teravana taivasta vasten piirtyvat harjun aariviivat. "If they can't see the ridge, they can't land." Paiva on pelkkaa odotusta. Valilla kuulemme koneen, koskaan se ei laskeudu. Tulisivat kuulemma huomenna yrittamaan uudestaan. Kasautuneet odotukset ja ikava purkautuvat turhautuneeksi, vasyneeksi oloksi. Ikava ulkomaailmaan on paiva paivalta suurempi.

En jaksa enaa istua paikoillani. Otan jo tutuksi kayneen hiljaisen henkivartijani mukaan ja lahden metsaan. Seuraan polkua, jolta olimme aiemmin kaanyneet takaisin, koska pelkasimme karhuja. Olen varuillani, silmat ja korvat tarkkana. Puuskittain pauhaava tuuli hukuttaa alleen kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin metsan aanet. Seurailen elainten syvaksi tallaamaa polkua suolta tundralle ja takaisin uudelle suolle.

Yllatan janiksen polun varresta. En tieda kumpi meista saikahti enemman. Polku kapenee, eika suolle nay loppua. Kaannyn takaisin. Kaikki nama elaman jaljet ymparillani, mutta silti metsa vaikuttaa lahes autiolta. Sade ei tunnu enaa kylmalta ja aurinko paistaa suoraan silmiin. Paastessani takaisin leiriin olen marka, mutta paremmalla tuulella. "Enka edes elavalta kuollut." Muistelen sita Joutsassa vietettya viikonloppua ja hymyilen. Tulisipa sellaisia viela.


 Nyt olen kaupungissa taas. Tavoitettavissa oleminen ja tavoittaminen tuntuvat hyvalta, vaikka olo onkin lennon jaljilta, kuin olisin ollut viikon vuoristoradassa.

video


Kommentit

Lähetä kommentti

Kerro.