Joululoma on ollut hiljaiseloa. Tai ei oikeassa elämässä. Oikeassa elämässä se on ollut täynnä aktiivista löysäilyä siellä täällä, ystävien kera. Vaikka mitääntekemättömyydestä seurannut huono omatunto nipistelee jossain sisuksissa aina välillä, olen osannut nauttia olostani. Toivon muidenkin osanneen.
Olimme eräänä iltana lähdössä "tyttöjen kesken" viettämään iltaa isolle kirkolle, oikein baariin. Naaman maalaus, tukan laitto ja vaatteiden valinta suoritettiin huolella - kuten hyviin tapoihin kuuluu. Ilta oli hauska ja tapahtumarikas, mutta yksi asia jäi mieleen kaihertamaan: ne paljon puhutut ulkonäköpaineet. Tuntuu pahalta kuunnella, kun kaunis, fiksu ja kaikin puolin hurmaava nuori nainen pohtii ääneen, ettei kelpaa. Että näyttää väärältä ja että korjattavaa olisi tässä ja tuossa - ja tuollakin vielä. Tuntuu pahalta tajuta hänen luulevan, ettei hän riitä sellaisena kuin on. Että pitäisi olla jotain parempaa, jotain haluttavampaa.
Siitä ei ole kauaakaan, kun olen itse uskonut samoin. En ole koskaan ollut se seurueen hurmuri, enkä ole vieläkään. Kasvoni eivät ole symmetriset, eivätkä sääreni pitkät. En osaa korostaa kasvojeni kauniita piirteitä meikein, enkä vartaloni parhaita puolia oikeanlaisin vaattein. Jokin aika sitten ymmärsin, että eihän minun tarvitsekaan. Tajusin, että ihmiset eivät välitä siitä, miltä minä näytän. Eivät ne, joilla on väliä. Niistä, jotka välittävät, ei minun tarvitse välittää. En ehkä olisi huomannut sitä vieläkään ilman erästä nuorta miestä, jonka katseelta ei tarvinnut piiloutua edes vastaheränneenä.
Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, kauneus on sisäistä. Mietihän hetki. Kuvassa hyvännäköinen ihminen voi muuttua rumaksi silmänräpäyksessä, jos hän osoittautuukin täydeksi kusipääksi. Tai toisinpäin. Joku, johon et ehkä kiinnittäisi huomiota hänen kävellessään vastaan kadulla, voikin osoittautua viehättävimmäksi tapaamaksesi ihmiseksi. Pinta on vain pintaa.
Haluaisin muistuttaa ihmisiä siitä, että kukaan ei arvioi meitä yhtä rankasti, kuin me itse. Ja miksi me teemme sitä? Elämä muuttuu paljon maukkaammaksi, kun lakkaamme huolehtimasta typeristä asioista. Kokeile joskus nauraa täydestä sydämestäsi miettimättä samalla, miltä näytät. Päästä irti, se tuntuu hyvältä.
Sitä paitsi, ihminen, se elämäsi rakkaus tulee näkemään sinut aidoimmillasi ennemmin tai myöhemmin - miksi siis edes aloittaa teeskentelemällä?
It's been quiet during my christmas holiday. Well, not in real life. In real life, it's been filled with active relaxing with friends all over the place. I've been able to enjoy my being, even though my conscious keeps reminding me every once in a while, that I haven't been productive by any means.
One day we were having a "girls night out" in the city center, in a proper bar. Putting on a bunch of make up, doing hair and choosing clothes were carried out with care - exactly as it's ought to be done. The night was fun and eventful, but one thing has been bothering me afterwards: the pressure of looking good. It feels bad, listening to a beautiful, smart and charming young woman thinking out loud that she is not enough. That she looks somehow wrong and something ought to be fixed here and there - and there too. It feels bad to realize that she thinks she won't do as she is. That she should be something better, something more desirable.
It's not long ago I used to think the same way. I've never been the enchanter of the entourage and I still am not. My face is not symmetrical, neither are my legs tall. I don't know how to enhance the pretty features of my face with make up or the good sides of my body with the right kind of clothes. Some time ago I understood, that I don't need to either. I realized, that people don't care about my looks. Not the ones that matter. The ones who do, I don't have to care about. I might not have understood it yet, if there wasn't a young man whose look I didn't need to hide from, not even in the bright morning light.
No matter how cheesy it sounds, beauty is internal. Think about it. A person that looks good in a picture can turn very ugly very quickly, if he turns out to be an asshole. Or the other way around. A person you might not pay attention to if you saw him on the street might turn out to be the most attractive person you've ever met. The surface is just the surface.
I would like to remind people, that nobody judges us as harshly as we judge ourselves. And why do we judge ourselves? Life is much sweeter, when you stop worrying about pointless matters. Try to laugh from your heart without thinking how it looks like. Let it go, it feels good.
Furthermore, the love of your life will see the true you sooner or later anyway, so why start by faking?
Olimme eräänä iltana lähdössä "tyttöjen kesken" viettämään iltaa isolle kirkolle, oikein baariin. Naaman maalaus, tukan laitto ja vaatteiden valinta suoritettiin huolella - kuten hyviin tapoihin kuuluu. Ilta oli hauska ja tapahtumarikas, mutta yksi asia jäi mieleen kaihertamaan: ne paljon puhutut ulkonäköpaineet. Tuntuu pahalta kuunnella, kun kaunis, fiksu ja kaikin puolin hurmaava nuori nainen pohtii ääneen, ettei kelpaa. Että näyttää väärältä ja että korjattavaa olisi tässä ja tuossa - ja tuollakin vielä. Tuntuu pahalta tajuta hänen luulevan, ettei hän riitä sellaisena kuin on. Että pitäisi olla jotain parempaa, jotain haluttavampaa.
Siitä ei ole kauaakaan, kun olen itse uskonut samoin. En ole koskaan ollut se seurueen hurmuri, enkä ole vieläkään. Kasvoni eivät ole symmetriset, eivätkä sääreni pitkät. En osaa korostaa kasvojeni kauniita piirteitä meikein, enkä vartaloni parhaita puolia oikeanlaisin vaattein. Jokin aika sitten ymmärsin, että eihän minun tarvitsekaan. Tajusin, että ihmiset eivät välitä siitä, miltä minä näytän. Eivät ne, joilla on väliä. Niistä, jotka välittävät, ei minun tarvitse välittää. En ehkä olisi huomannut sitä vieläkään ilman erästä nuorta miestä, jonka katseelta ei tarvinnut piiloutua edes vastaheränneenä.
Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, kauneus on sisäistä. Mietihän hetki. Kuvassa hyvännäköinen ihminen voi muuttua rumaksi silmänräpäyksessä, jos hän osoittautuukin täydeksi kusipääksi. Tai toisinpäin. Joku, johon et ehkä kiinnittäisi huomiota hänen kävellessään vastaan kadulla, voikin osoittautua viehättävimmäksi tapaamaksesi ihmiseksi. Pinta on vain pintaa.
Haluaisin muistuttaa ihmisiä siitä, että kukaan ei arvioi meitä yhtä rankasti, kuin me itse. Ja miksi me teemme sitä? Elämä muuttuu paljon maukkaammaksi, kun lakkaamme huolehtimasta typeristä asioista. Kokeile joskus nauraa täydestä sydämestäsi miettimättä samalla, miltä näytät. Päästä irti, se tuntuu hyvältä.
Sitä paitsi, ihminen, se elämäsi rakkaus tulee näkemään sinut aidoimmillasi ennemmin tai myöhemmin - miksi siis edes aloittaa teeskentelemällä?
It's been quiet during my christmas holiday. Well, not in real life. In real life, it's been filled with active relaxing with friends all over the place. I've been able to enjoy my being, even though my conscious keeps reminding me every once in a while, that I haven't been productive by any means.
One day we were having a "girls night out" in the city center, in a proper bar. Putting on a bunch of make up, doing hair and choosing clothes were carried out with care - exactly as it's ought to be done. The night was fun and eventful, but one thing has been bothering me afterwards: the pressure of looking good. It feels bad, listening to a beautiful, smart and charming young woman thinking out loud that she is not enough. That she looks somehow wrong and something ought to be fixed here and there - and there too. It feels bad to realize that she thinks she won't do as she is. That she should be something better, something more desirable.
It's not long ago I used to think the same way. I've never been the enchanter of the entourage and I still am not. My face is not symmetrical, neither are my legs tall. I don't know how to enhance the pretty features of my face with make up or the good sides of my body with the right kind of clothes. Some time ago I understood, that I don't need to either. I realized, that people don't care about my looks. Not the ones that matter. The ones who do, I don't have to care about. I might not have understood it yet, if there wasn't a young man whose look I didn't need to hide from, not even in the bright morning light.
No matter how cheesy it sounds, beauty is internal. Think about it. A person that looks good in a picture can turn very ugly very quickly, if he turns out to be an asshole. Or the other way around. A person you might not pay attention to if you saw him on the street might turn out to be the most attractive person you've ever met. The surface is just the surface.I would like to remind people, that nobody judges us as harshly as we judge ourselves. And why do we judge ourselves? Life is much sweeter, when you stop worrying about pointless matters. Try to laugh from your heart without thinking how it looks like. Let it go, it feels good.
Furthermore, the love of your life will see the true you sooner or later anyway, so why start by faking?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro.