Arjetta

Näkymä parvekkeelta itään

Ajelehdin nimettömästä päivästä toiseen turistien antaessa odottaa itseään. Silloin tällöin tulee puhelu tai viesti ja pääsen töihin. Jääluolaan pääsee nyt entistäkin syvemmälle ja polvet ovat mustelmilla kaikesta siitä konttaamisesta. Välillä varsin ahtaiksi muuttuvaa sulamisveden muovaamaa onkaloa pitkin perässäni ryömivät ihmiset ovat lähes poikkeuksetta haltioissaan. Ei huonompi duuni!

Opiskeltavaa olisi, vaan aloittaminen on aina yhtä vaikeaa. Välillä havahdun ja huomaan kääntäneeni aivoni valmiustilaan jo muutama tunti takaperin. Valo on tullut takaisin niin nopeasti, ettei siihen ehdi pieni ihminen sopeutua. Enää kaksi viikkoa, eikä aurinko laske enää lainkaan.

Nyt se on päätetty. Palaan Suomeen kesäkuun kahdeksantenatoista iltana. Lentolippujen varaaminen tuntui samaan aikaan sekä hyvältä että hirveältä. Odotan kesää hurjalla innolla itsekseni omille suunnitelmilleni hymyillen. Samalla se tarkoittaa myös kaiken tämänhetkisen elämän taakse jättämistä. Taas. En halua ajatella sitä enempää.

Siis jatkukoon suklaansyönti ja teenjuonti, kai ne aukenevat nuo kirjatkin kohta tylsyyksissään itsekseen.

---

A fraction of the view from our balcony

I've been drifting from one nameless day to another as the tourists keep us waiting for them to arrive in plentiful numbers. Every once in a while I get a phone call or a text message asking me to work. One can get way deeper into the ice cave now and my knees are indeed black from all that crawling. People worming behind me in the sometimes quite tight melt water channel are almost unexceptionally blown away. Not the worst job one could have!

There is some studying for me to do, but starting is always so difficult. Sometimes I wake up and realize I have turned my brains off a couple hours ago already. Daylight has come back so quickly that it's impossible for a human being to adapt to the current length of the day. Just two more weeks and the sun won't set at all.

The decision has been made now. I will return to Finland on the eighteenth of June. Booking the flight felt both great and horrible. I'm waiting for the summer and smiling at my own plans all by myself. At the same time all this means I'll be leaving my current life behind. Again. I don't want to think about it any more.

So let the chocolate-eating and tea-drinking continue! Maybe soon these books will get bored enough and open up by themselves.