Suomalainenkin hymyilee, jopa puhuu tuntemattomalle,  jos mukana on koiranpentu.   Lahteen matkalla ollut setä vaimoineen  päivitteli puolessa vuosisadassa muuttunutta kaupunkia.  Hän ei ollutkaan eläkkeelle jäätyään hankkinut koiraa.  Seuraavaan viikkoon setä ei muuta ajattelisikaan.   Hiljaisessa, pimeässä kaupungissa käveleminen  pitkästä aikaa yksin  pelottaa vähän.   Suomessa katutaiteilijoita uskalletaan jäädä katsomaan  vain turvallisen etäisyyden päähän.  Ettei se vain huomaisi.   Samat miehet  jaksavat istua    samassa paikassa  tunnista toiseen  ja päivästä toiseen.   Aamuisessa Itä-Pasilassa huutavat vain lokit  ja raitiovaunut.   Täti ei uskalla enää hankkia uutta koiraa.  Hän ei kestäisi luopumisen tuskaa  toistamiseen.   Paidaton joulupukki teititteli nuorempiaan  ja puiston penkit olivat täynnä.     Kun maanantai-ilta on jo pitkällä  ihmiset Suomenlinnan lautalla  näyttävät väsyneiltä.   Raitiovaunukiskoja hitsataan öisin  ja se saa koko Itä-Pasilan välkkymään  kuin jo...
"Ei voi eksyä, jos ei tiedä missä pitäisi olla," sanoi eräs viisas mies kerran ja oli harvinaisen oikeassa.