Havaintoja

Suomalainenkin hymyilee, jopa puhuu tuntemattomalle,
jos mukana on koiranpentu.

Lahteen matkalla ollut setä vaimoineen
päivitteli puolessa vuosisadassa muuttunutta kaupunkia.
Hän ei ollutkaan eläkkeelle jäätyään hankkinut koiraa.
Seuraavaan viikkoon setä ei muuta ajattelisikaan.

Hiljaisessa, pimeässä kaupungissa käveleminen
pitkästä aikaa yksin
pelottaa vähän.

Suomessa katutaiteilijoita uskalletaan jäädä katsomaan
vain turvallisen etäisyyden päähän.
Ettei se vain huomaisi.

Samat miehet
jaksavat istua

samassa paikassa
tunnista toiseen
ja päivästä toiseen.

Aamuisessa Itä-Pasilassa huutavat vain lokit
ja raitiovaunut.

Täti ei uskalla enää hankkia uutta koiraa.
Hän ei kestäisi luopumisen tuskaa
toistamiseen.

Paidaton joulupukki teititteli nuorempiaan
ja puiston penkit olivat täynnä.

Kun maanantai-ilta on jo pitkällä
ihmiset Suomenlinnan lautalla
näyttävät väsyneiltä.

Raitiovaunukiskoja hitsataan öisin
ja se saa koko Itä-Pasilan välkkymään
kuin jos salamat sitä iskisivät.

Nainen soitti koskettimia Asematunnelissa.
Nuori mies heitti hänelle kolikoita ja jäi kuuntelemaan.
Mies oli ainoa,
joka jäi kuuntelemaan
ja pian hänkin


oli kadonnut.

Kuvat: Pajunen

---

(c): draster

Finns smile, even talk to strangers

if they have a puppy with them.

There was a grandpa and his wife

on their way to Lahti

bemoaning about the city changing so much

during the last half a century.

He hadn't got a dog after all, when he retired.

Now he wouldn't be thinking about anything else

for the next week or so.

Walking alone

in a dark, silent city

feels a bit scary

after a long time.

Finns dare to stop and watch street perfomers

only from a safe distance.

Just so he wouldn't notice.

(c): Ririmel

Same men

sit in the same spot

hour after hour

and day after day.

Only seagulls and trams make noise

in the mornings of East Pasila.

There was a lady who does not dare to get a new dog.

She wouldn't be able to stand the pain of losing a friend

for another time.

There was a shirtless Santa Claus

and the parks were full of people.

It's late on a Monday night

(c): Monscu

and people on board of the ferry to Sveaborg

look tired.

They weld the tramway during the night,

which makes East Pasila flash

like it was constantly struck by the lightning.

There was a lady playing the keyboard in Asematunneli.

A young man tossed her some coins and stayed to listen.

He was the only one

who stayed and listened

and soon he too

was gone.