Kesäretki

Muhu

Lupaus työstä, täyteen pakattu auto ja suunta kohti etelää. Mieli on iloinen ja hymy viihtyy huulilla. Ajamme keväästä kesän vehreyteen. Jyväskylässä jälleennäkemisiä ja yhtä huonoja juttuja, kuin aina ennenkin. Saan tanssia. Aamusta raikas metsä ja pihakeinu hipovat täydellisyyttä. Lainaan autoa ja sen omistajaa, joiden kera huristelen maaseudulle tapaamaan vanhaa ystävää. Matkaseurani ei lakkaa hymyilemästä, järvivesi on jo lämmintä ja heinää vaatteissa. Minä en ihmettele hetkeäkään, miksi joku haluaisi kotinsa tänne laittaa. Yliopistokylässä kohtaa mielenkiintoista väkeä, eikä kykenemättömyyteni kieltäytymiseen harmita.

Kesämökin maisemat tuovat mieleen muistoja ja muistuttavat jatkuvasta muutoksesta, kasvusta. Lapsuudenkodin pihassa kipuan moottoripyörän kyytiin toista kertaa elämässäni ja näen taas kotiseutuni kauneuden. Mikä se sellainen tyttö on, joka reissusta kieltäytyy?

Kun joku tulee kotiovelta noutamaan, olisi epäkohteliasta olla lähtemättä mukaan ja niin päädyn Opastinsillan Ongelmakommuunin kautta Käpylän hurmaavaan kaupunginosaan lettukesteille. Sielläkin osaisin viihtyä. Varmasti. Päästessäni hiomaan laastattuja seiniä sisälläni uinuva pedantti nostaa päätään. Mannerheimintien meluun tottuu nopeasti ja kaupunkikoiran elämä näyttäisi olevan varsin rankkaa. On ääniä ja niin paljon hajuja. On liikennettä, ohikulkijoita, vastaantulijoita, julkisia kulkuneuvoja ja taidenäyttely.

Kuressaare

Kauppatorilta tuoreita mansikoita ja piknikille Esplanadin puistoon. Aika kuluu siivillä, eikä juttu lopu kesken. Kuljen Pasilaan tuttuja reittejä ja ehkä huomaan jotakin uutta, ehkä en. Jalkapallossa olen yhtä huono, kuin aina ennenkin ja silti se on yhtä hauskaa, kuin aina ennenkin. Mustelmat ovat merkkejä elämästä - ja nappulakengistä. Laivan kannelta soitettu musiikki kuljettaa rannalla istuvan kuulijansa syvälle ajatustensa syövereihin.

Aikaisin aamulla raitiovaunussa soi ukulele, jonka soittajalla on kiire tandemilla ajamaan. Porvooseen. Viimepäivinä jalkaani hiertynyt rakko tekee kävelystä tuskallista. Laivan kannelta löytyy sopukka, johon tuuli ei käy ja josta katselen loittonevaa Helsinkiä. Linnan ja kirkkojen tornit paljastavat Vanhan kaupungin suunnan. Kauniiden rakennusten juurella on rauhaisaa, muutama vastaantulija, laulavia lintuja ja kalliita autoja. Pysähdyn aukiolle kuuntelemaan tuntemattoman yhtyeen sound-checkiä ja joku huutaa töykeyksiä terassipöydästä selvällä suomenkielellä. Minut löydetään huoltoaseman nurmikolta, vanhan tehtaanpiipun varjosta. Tallinnan keskustasta loitotessamme ohitamme kauniita, kotoisia, veikeitä, viehättäviä taloja toisensa jälkeen. Rehevät lehtipuut varjostavat niiden vehreitä pihoja. Maantie aukeaa eteemme suorana halkaisten tasaisen maiseman kahtia. Voin haistaa kukkivat syreenit, vastakaadetun rehun ja pelloille levitetyn lehmänlannan. Aina silloin tällöin ohitamme idyllisen maatilan, jo usean sukupolven asuttaman. Saarenmaalla katajatkin kasvavat ihmistä korkeammiksi ja minä meistä pienimpänä tunkeudun pihasaunaan ikkunan kautta, kun avaimia ei löydykään.

Majakka ja navakkaa tuulta. Linna, jonka kapeat, kiemurtelevat kiviportaikot herättävät sisäisen tutkimusmatkailijani. Naarismaan majatalo ei löydy helposti, eikä yllätä seuruetta liian positiivisesti. Minusta sen elämäänähneissä seinissä ja isännässä on jotakin sympaattista. Epätoivoisista pelotteluyrityksistä huolimatta nukun yöni hyvin, vailla painajaisia.

Tie vie Riikaan ja hotellin katolle saunaan, jonka kiukaalle ei heitetä vettä. Se kuljettaa meidät Viljandiin, joka on varsin suloinen kylä ja jonka jokavuotisille kansanmusiikkifestivaaleille täytyy joskus lähteä käymään. Palaamme takaisin Pärnuun hakemaan hajonneen Harrikan ja kiiruhdamme lauttaan, joka kyyditsee meidät lahden yli, takaisin kotimaan kamaralle. Uulalla oli ikävä.

Jyväskylässä jälleen. Sunnuntai on tylsä päivä krapulattomalle, kun kukaan ei jaksa leikkiä sen kanssa. Olen iloinnut jälleennäkemisistä, mutta iloitsen myös aamusta, jona vieressäni nukkuva on lähtenyt töihin, minä olen yksin, eikä kukaan odota minua mihinkään. Olen kiireettä ja nautin peiton alle vangiksi jääneestä lämmöstä. Olen valmis palaamaan kotiin.

Viron rannikolla

Viljandi

I'm sorry for being too lazy to write an English version. However, you may use Google Translator and have a good laugh.