Salmonstock

Yksitoista pitkaa tuntia autossa. Maisemat olivat kauniita. “Did you notice how the trees grow taller down here?”

Kenain kesa on kylma ja sateinen, mutta festarikansa ei lannistu. Ei korkokenkia tai minihameita. Kotoisaa. Ozomatli tanssitti perjantaiyohon.

“When you see more places, you learn to appreciate the differences of the cultures and the people. I don’t want to feel like my experiences weigh less because I don’t have the sequence of time behind me.” Identiteetteja tormayskurssilla. “Lots of people come to Alaska to find something and they end up finding themselves. That’s when they stay and that’s what makes them Alaskan,” pohti mies, jonka nimi tarkoittaa sutta athabascanin kielella.

Lauantai-illan jameista vastasivat Clinton Fearon ja Leftover Salmon. Hukkasin ystavista kaikki, paitsi yhden. Pimeys tuli aikaisin ja sai ihmiset kai vasymaan. Istuimme leirituoleissa hiljaa, alhaalta kaikui musiikki, olo oli lammin ja aika pysahtyi. Taydellisyytta.

Hetken ikavoin. Erityisesti varkain saapunutta aamua ystavien tayttamassa mokissa. Olisittepa taalla jakamassa tata kaikkea kanssani.

Homerin kaupunkia ymparoivat meri ja vuoret. "There was this morning I woke up at the beaches of Homer and saw all them mountains and that's when I decided to stay," kertoi High Five -Dave.

"Hi neighbour!"Joku pakotti minut lupaamaan, etta nauttisin ajastani taalla. Nautin jo. Festarikansaa vaelluskengissaan ja solmuvarjatyissa paidoissaan voisi tuijottaa ikuisuuden.



Pimean tulo yllattaa ja vasyttaa valoisan kesan kansalaisia. Myos jarjestysmiehia tanssittaneen Robert Randolphin & The Family Bandin tahtiin heilumisen jalkeen jalkoihin sattui ja edessa oli taas tunteja autossa. Anchorageen selvisi onneksi muutamassa.

Maanantait ovat aina raskaita, niin tanaankin, vaikka tehtavani oli vain pysya takapenkilla. Viikonloppu oli mukava ja iloisa, mutta tuntui hyvalta olla taas Fairbanksissa.