Sunnuntaiaamuinen Herttoniemenranta on hiljainen ja jäinen meri jaksaa vielä kantaa innokkaita pilkkijöitä.
Tuollaisen veneen minäkin tahdon vielä joskus. Kodin, joka kulkee mukanani, joka kuljettaa minua.
Taloa ei tarvitse enää vahtia ja minä elän väliin jäänyttä perjantaita.
Harmaa lumisade ei jaksa hymyilyttää.
Opastinsillalla ei nukuta puoleenpäivään. Ei tänään.
Takuuvuokran maksu ei onnistu ilman vuokrasopimusta ja suutun itselleni enemmän, kuin näin aurinkoisena päivänä edes saattaa suuttua. Äiti on pelastaja ja ilolla laitan hyvän kiertoon.
Uusia kenkiä ei löydy ja loska on kastellut omani jo monta korttelia sitten. Kuljen aina uudelleen eksyen ja joka kerta tieni lopulta löytäen. Kävelen muita hitaammin. Mihin heillä on niin kova hoppu?
Keittiön hiljaisuuden rikkoo
vain hissin kolina. Ihmiset sulkeutuvat koteihinsa illaksi.
Pasteijoita, croissantteja,leipää ja vispikermaa löytyy Itä-Pasilan yöstä jaettavaksi asti.
Oma työssäjaksamiseni pelottaa hiukan. Olen ehkä kapuamassa sieltä, mistä aita on korkein, mutta yli on mentävä, kun kiipeämään on kerran lähdetty. Etukäteen murehtiminen on sitäpaitsi turhuutta.
Joku on niin humalassa, ettei hetkeen pääse hangesta ylös. Ohikulkijat kävelevät ohitse pitäen huomionsa tiukasti määränpäässään tai pysähtyvät juttelemaan vain jatkaakseen matkaansa päätään pudistellen. Minä paistelen lettuja.
Puolentoista vuoden vaitonaisuuden jälkeen vaihdettavia kuulumisia on paljon, enkä minä ole enää se sama tyttö. Ilahdun silti ja on kuin palaisin ajassa taaksepäin hetkeksi.
Lahjakkaita nuoria muusikoita musiikkitalolla. Kylmät väreet kulkevat kehoni läpi, enkä vieläkään voi olla hymyilemättä.
Liian rumiksi tuomitut kenkäni pysyvät virassaan seuraajien puuttuessa.
Tampereella vietetään poikien peli-iltaa, mutta meitä halataan silti. Tuliaislahjaa ei tyrmätä, vaikka syytä ehkä olisi. Paananen & Mikkola -yhdistelmällä ei Trivial Pursuitteja voiteta, eikä SKP:n puolueohjelma tarjoa minulle ratkaisua maailman ongelmiin, joita ei tänä iltana tosin tarvitse pohtiakaan.
Rakastan aamuja, hitaita ja rauhaisia. Aamuisin ihminen on aidoimmillaan ja maailma on jälleen tuore.
Kauniisiin silmiin on tavallistakin helpompi hukkua ja tiedän kevään olevan täällä.
Tuollaisen veneen minäkin tahdon vielä joskus. Kodin, joka kulkee mukanani, joka kuljettaa minua.
Taloa ei tarvitse enää vahtia ja minä elän väliin jäänyttä perjantaita.
Harmaa lumisade ei jaksa hymyilyttää.
 |
| Herttoniemenranta aamulla |
Takuuvuokran maksu ei onnistu ilman vuokrasopimusta ja suutun itselleni enemmän, kuin näin aurinkoisena päivänä edes saattaa suuttua. Äiti on pelastaja ja ilolla laitan hyvän kiertoon.
Uusia kenkiä ei löydy ja loska on kastellut omani jo monta korttelia sitten. Kuljen aina uudelleen eksyen ja joka kerta tieni lopulta löytäen. Kävelen muita hitaammin. Mihin heillä on niin kova hoppu?
Keittiön hiljaisuuden rikkoo
vain hissin kolina. Ihmiset sulkeutuvat koteihinsa illaksi.
Pasteijoita, croissantteja,leipää ja vispikermaa löytyy Itä-Pasilan yöstä jaettavaksi asti.
Oma työssäjaksamiseni pelottaa hiukan. Olen ehkä kapuamassa sieltä, mistä aita on korkein, mutta yli on mentävä, kun kiipeämään on kerran lähdetty. Etukäteen murehtiminen on sitäpaitsi turhuutta.
Joku on niin humalassa, ettei hetkeen pääse hangesta ylös. Ohikulkijat kävelevät ohitse pitäen huomionsa tiukasti määränpäässään tai pysähtyvät juttelemaan vain jatkaakseen matkaansa päätään pudistellen. Minä paistelen lettuja.
Puolentoista vuoden vaitonaisuuden jälkeen vaihdettavia kuulumisia on paljon, enkä minä ole enää se sama tyttö. Ilahdun silti ja on kuin palaisin ajassa taaksepäin hetkeksi.
Lahjakkaita nuoria muusikoita musiikkitalolla. Kylmät väreet kulkevat kehoni läpi, enkä vieläkään voi olla hymyilemättä.
Liian rumiksi tuomitut kenkäni pysyvät virassaan seuraajien puuttuessa.
Tampereella vietetään poikien peli-iltaa, mutta meitä halataan silti. Tuliaislahjaa ei tyrmätä, vaikka syytä ehkä olisi. Paananen & Mikkola -yhdistelmällä ei Trivial Pursuitteja voiteta, eikä SKP:n puolueohjelma tarjoa minulle ratkaisua maailman ongelmiin, joita ei tänä iltana tosin tarvitse pohtiakaan.
 |
| Minä aamulla |
Rakastan aamuja, hitaita ja rauhaisia. Aamuisin ihminen on aidoimmillaan ja maailma on jälleen tuore.
Kauniisiin silmiin on tavallistakin helpompi hukkua ja tiedän kevään olevan täällä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro.