Siirry pääsisältöön

Kahdentenakymmenentenäensimmäisenä

(c) Johannes C. Apon

Päivät ovat kiitäneet ohitse, eikä kiinteiden seinien sisäpuolella enää nukuta. Ei, vaikka tuntee ulkona riehuvan tuulen varpaissaan. Ulkoilma ei riitä, ovelasti se tunkeutuu sisään ikkunanpielistä.

(c) Johannes C. Apon
Kapusimme kilometrin korkeuteen toivoen pilvien siirtyvän pois maiseman tieltä. Ja niin ne siirtyivät.
Yhtäkkiä kaikesta valuneesta hiestä ja maitohapoista jaloissa tuli hyvä olo. Seisoimme siellä, Nordenskiöldtoppenin huipulla, aurinko lämmitti ja tein talven ensimmäisen lumienkelin.

Svalbard on sateenkaarten luvattu maa. Menetämme päivänvaloa puolikkaan tunnin verran joka päivä ja syyskuun yhdentenätoista maa oli valkea.

Posti tuo hymynaiheita toisesta todellisuudesta. Siitä unenomaisesta maailmasta, jossa sinä elät ja jossa minä en ole. En nyt. Mutta lupaan tulla takaisin.

Nousu Larsbreenille sujui edelliskertaa ilostuttavan paljon helpommin. Oppaan roolista opitaan paljon ja sää on mitä parhain. Trollsteinen huippu jää valloittamatta, mutta Sukkertoppenilta kelpaa katsella ympärilleen. Olisi mahdotonta olla hymyilemättä.

Kitara on saapunut, enkä ole ainoa, ketä se innostuttaa. Puren kynteni lyhyiksi ja soitan sormenpääni kipeiksi.

Oppaan rooli, arviointikeskustelut, suunnittelut, laskelmat, kokoukset, kartat, tehtävät, huomiot, luettava materiaali... Yhtäkkiä nollasta sataan hurahtanut koulutöiden määrä meinaa stressata hieman. Muiden muassa hankin kuntosalijäsenyyden. Se on nyt ruvettava treenaamaan tosissaan sitten.

Vesi kuivattaa sormet ja isännöitsijämme valittaa turhista. Rakastan Sigmundin tapaa suhtautua asiaan. "Well, now I've told you what I'm supposed to tell you and now we just say.. Ja ja!" Päivän filosofinen kysymys kuuluu: olisitko mieluummin sipuli vai sitruuna?

video

En tunne pohjoisia lintuja entuudestaan. Arctic ternit, joita Suomessa Lapintiiroiksi kutsutaan, muuttavat kuulemma vuosittain Etelänavalta Pohjoisnavalle ja takaisin. Ei ihme, että ovat äkäisiä.

Aurinko jaksaa paistaa ja tuuli loistaa poissaolollaan. Mitä täydellisin päivä luontoretkelle Bjørndalenissa. Sammalet, jäkälät, eroosion jäljet ja kivikerrostumat kertovat mielenkiintoista nippelitietoa turisteille jaettavaksi. Rannoille ajautunut muoviroska ja rautaromu muistuttavat muun maailman välinpitämättömyydestä.

HP kutsui palokunnan kylään unohtamalla kananmunat hellalle ja minä toivoin halauksia syntymäpäivälahjaksi.

Bluegrass kuljetti meidät Keski-Länteen, mutta jäyhä yleisö muistutti kotimaasta. Sain toivomani lahjat ja karkasin yökerhosta.


Nyt on pakattava. Huomisaamuna heitän jälleen rinkan selkääni. Edessä on kahdeksan päivän vaellus ja noin satakaksikymmentä kilometriä. Retkestä tulee loistava, mutta raskas.



Ainiin ja hei, meidän reissuista
löytyy materiaalia
(esim. huiseja videoita!)
myös Johanneksen, Louisin
ja Stianin blogeista!




The days have raced by and I can't sleep inside sturdy walls no more. Not even when I can feel the raging wind tickling my toes. Outside is not enough for him, no, so he sneaks in from the window frame.

We climbed up into the altitude of one kilometer hoping that the clouds would move away and reveal the view to us. And so they did. Suddenly all the sweat and lactic acid in my feet turned into an amazingly good feeling. There we stood, on Nordenskiöldtoppen, the sun felt warm and I made the first snow angel of the winter.

Svalbard is the promised land of rainbows. We're losing one hour of daylight every day and the ground was white on September 11th.

Reasons for smiling are brought to me by mail from another reality. From that dream-like world you live in and of which I'm not a part of. Not now. But I promise to be back.

Hiking up to Larsbreen felt much easier this time. A lot is learned concerning the guide role and we're entitled to enjoy the best of weathers. The top of Trollsteinen will remain unconquered for now, but the view from Sukkertoppen is something to enjoy. Not to smile would be impossible.

The guitar has arrived and I'm not the only one excited about it. I bite my nails short and play until I can feel the pain in my fingertips.

Guide role, reflections, planning, calculations, meetings, maps, exercises, notes, articles... The amount of school work that suddenly grew is stressing me out a little bit. I got a membership to the gym, which means I have to find my motivation and get serious with this now.

There's something in the water that causes our fingers to dry out and our landlord keeps complaining about unnecessary things. I love Sigmund's way to handle the situation. "Well, now I've told you what I'm supposed to tell you and now we just say.. Ja ja!" The philosophical question of the day is: would you rather be a lemon or an onion?

I don't know the northern birds from before. Arctic terns move from North Pole to South Pole and back every year. No wonder they're so angry.

Sun keeps shining and the wind is non-existent. What a perfect day for a field trip in Bjørndalen. Mosses, lichens, traces of erosion and rock layers are full of interesting facts to be told to tourists. One is reminded of the indifference of the rest of the world by plastic trash and other junk washed up on the seashore.

HP invited the fire department over by forgetting his eggs on the stove and I wished for hugs for my birthday.

Bluegrass took us to Mid-West but the audience reminded me of my origins. I got what I wished for and ran from the night club.

Now there's some packing to do. Tomorrow I'll be throwing my pack on my back again. There are eight days and approximately hundred and twenty kilometers ahead. The trip will be magnificent, but tough.

Oh and by the way,
there's a lot of
cool material from
our trips to be found
on the blogs of
Johannes, Louis and Stian!


Kommentit

  1. Hei, todella mahtavia maisemia!
    Olen jo jonkin aikaa seuraillut tässä lueskellen reissujasi. Olen ihan jäänyt koukkuun tarinoihisi. :) Kirjoituksesi antavat elää hetkiä itse, aistia sen hetkistä henkeä.
    Oletko aina elänyt näin seikkaillen vai mikä on saanut nuoren naisen rohkeasti hyppäämään tuollaisiin tilanteisiin?

    - Miina

    VastaaPoista
  2. Oi miten mahtava kuulla! On hurjan suuri ilo saada aikaan lisää iloa omaansa jakamalla.

    Aina olen kai ollut kiinnostunut siitä, mitä kulman takana on. Sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran yksin uskaltauduin sen taakse kurkkaamaan, olen halunnut nähdä taas seuraavan ja taas seuraavan taakse. Ja tahtoisin, että kaikki kiinnostuneet uskaltautuisivat astumaan sen oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, koska maailmassa on tarjolla ihan huiseja juttuja niille, jotka on valmiita ottamaan ne vastaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kerro.