Apatiaakin

(c) Yes-Virginia

Kun yliopiston kantiini muuttuu olohuoneeksi ja kaupunki on vieras, muttei kutsuva, tylsyys ja laiskuus kulkevat käsikädessä ja ruokkivat toisiaan. Muutumme kaikki apaattisiksi möhkäleiksi.

Mainostettu intensiivinen opiskelujakso on odotuttanut itseään yli kaksi viikkoa ja tietokoneen näytöltä lukeminen on rasittavaa. Pianonkin ovat laittaneet lukkojen taa.

Luvattu myrsky ei koskaan saapunut ja kameraanikin olen kohdellut kuin ilmaa.

Svalbardilla olematon koti-ikävä on täällä todellisuutta. Olenhan jo mantereella. Ajaisin sinne kahdessa päivässä Suomipoppia kuunnellen. Kotiin.

Silti raikkaassa ilmassa uni maistuu, eikä tyynyä ole ikävä. Eniten naurattaa iltaisin ja villasukkien viedessä jalat alta. Aika jaksaa juostakin välillä, ystävien keskellä ei ole yksin ja hyvä musiikki toimii aina.

Ja onhan jotain opittukin. Tiedän nyt, mitä friluftsliv tarkoittaa. Mietin, mikä minun roolini turismissa on ja millaista turismia haluan tukea. Onko matkailusta enemmän hyötyä vai haittaa, onko se itsekästä? Tiedän, että tuuli kiertää matalapainetta vastapäivään ja että ennen lämmintä ilmarintamaa sataa. Osaan kertoa naalista. Tiedän, että lanteet eivät valehtele. Tiedän, että minun pitäisi astua aikuisten saappaisiin ja ottaa paikkani maailmassa. Mutta tukkaani en saa leikata - enkä tahdokaan.

---

(c) Yes-Virginia

When the university cantina becomes your livingroom and the city is foreign and yet not tempting. Boredom and laziness go hand in hand and feed on each other. We are all becoming a bunch of apathetic lumps.

We are still waiting for the much advertised intensive study period and reading anything on a computer screen is annoying. They have even locked up the piano.

The promised storm never came and I have treated my camera like air.

The homesickness non-existent on Svalbard is now reality. I am on the continent already. I would drive over there in two days, listening to a national radio channel only playing Finnish music. I would be home.

Yet I am not missing a pillow and do sleep tight out there in fresh air. The laughter is plenty late at night or when these slippery woolen socks of mine swipe me off my feet. Time speeds up every once in a while, one is never alone among friends and good music is always good.

And we have certainly learned something. I know now the meaning of friluftsliv. I have put some thought into my role in tourism and what sort of tourism I want to be a part of. Are there more advantages or disadvantages what comes to traveling? Is it selfish? I know that wind encircles the center of low pressure counter-clockwise and that there will always be precipitation ahead of a warm front. I can tell you about the arctic fox. I know that hips don't lie. I know that I should put on my grown-up boots and take my place in the world. But I should not cut my hair - and I don't want to either.