Poluilla

Aikainen herätys. Ei varauksia. Lupa kääntää kylkeä ja vaipua takaisin uneen. Aurinkoinen, tyyni sää. Viisi pakkasastetta. Täydellinen ulkoilupäivä. Lainaan moottorikelkkaa - kävelymatka Nybyeniin on liian ärsyttävä. Olan kivääri ei paina mitään. Kolme suksilla, minä kävellen, perässäni pulkka. Tuttu ylämäki tuntuu helpolta. Linnut ovat palanneet. Jääluola ei petä koskaan, hämmästyttää aina. Videoista ei tullut mitään. Lähes kahden kilometrin pulkkamäki naurattaa, jyrkässä kohdassa pelottaakin vähän. Naama edellä hankeen. Edessä ehkä vapaa viikko. Jos en keksi tekemistä, on kai opiskeltava. Ihanaa maanantaita! <3 Ps. Tämä on blogin sadas päivitys! Onnenpäivä! An early wake-up. No bookings. I allow myself to fall back asleep. A sunny weather without wind. Five degrees below zero. A perfect day to be outdoors. I borrow Ida's snowmobile - the w...

Olen tehnyt töitä, ravannut vuorenrinteitä ylösalas ja polveni ovat mustelmilla jääluolassa konttaamisesta. Aurinko ei enää laske, mutta väsymys ei ehdi tulla, jos ei pysähdy. Joskus pakkasin uljaan ja urhean Corollani ja lähdin ystävän kera seikkailulle Norjaan. Tältä siellä näytti: I've been working, running up and down on mountain sides and my knees are black from crawling inside the ice cave. The sun doesn't set anymore, but I won't have time to get tired if I don't slow down. Once, I had packed my brave Corolla and left for an adventure in Norway with a friend of mine. This is what it looked like.

Näkymä parvekkeelta itään Ajelehdin nimettömästä päivästä toiseen turistien antaessa odottaa itseään. Silloin tällöin tulee puhelu tai viesti ja pääsen töihin. Jääluolaan pääsee nyt entistäkin syvemmälle ja polvet ovat mustelmilla kaikesta siitä konttaamisesta. Välillä varsin ahtaiksi muuttuvaa sulamisveden muovaamaa onkaloa pitkin perässäni ryömivät ihmiset ovat lähes poikkeuksetta haltioissaan. Ei huonompi duuni! Opiskeltavaa olisi, vaan aloittaminen on aina yhtä vaikeaa. Välillä havahdun ja huomaan kääntäneeni aivoni valmiustilaan jo muutama tunti takaperin. Valo on tullut takaisin niin nopeasti, ettei siihen ehdi pieni ihminen sopeutua. Enää kaksi viikkoa, eikä aurinko laske enää lainkaan. Nyt se on päätetty. Palaan Suomeen kesäkuun kahdeksantenatoista iltana. Lentolippujen varaaminen tuntui samaan aikaan sekä hyvältä että hirveältä. Odotan kesää hurjalla innolla itsekseni omille suunnitelmilleni hymyillen. Samalla se tarkoittaa myös kaiken tämänhetkisen elämän taakse...

Päivä 1 Istuessamme telakuorma-auton kyydissä tunnelma on jännittynyt ja korkealla. Hytkymme hitaasti eteenpäin, ikkunat niin huurussa, ettei maisemia näy. Britti muuttuu matkapahoinvoinnista kalpeaksi ja yhteislauluna raikuu Bon Jovin Livin' On A Prayer . Sitä, mikä on matkasta unohdettu, ei tarvita - eikö? Kyytimme jättää meidät Gangdalenin suulle. Huippuvuorten suurin laakso, Reindalen, aukenee eteemme ja kirkkaassa säässä näemme kauas. Reindalen on noin neljäkymmentä kilometriä pitkä ja nimetty runsaan porokantansa mukaan. Mieli on kevyt ja sää täydellinen: aurinko paistaa, eikä tuulesta ole tietoakaan. Matkan ensimmäiset kymmenen kilometriä eivät ota aikaakaan. Päivä 2 Yö oli viileä, tänäiltana pukisin enemmän vaatetta. Sää näyttää hyvältä ja lämpömittarin lukema osoittaa kahtakymmentäyhtä pakkasastetta. On minun vuoroni ottaa oppaan rooli. Tänään ryhmääni kuuluu Stianin, Torbjørnin ja Louisin lisäksi myös viisi friluftsliv-opiskelijaa Voldasta. Ison porukan kanssa tun...

Viikonloppu lasten leirillä, jäätiköllä tietysti. Sen jäljiltä väsyttää. Pakkanen on pitänyt säät kirkkaina ja posket punaisina. Tiistaina edessä uusi reissu, jonka valmistelu stressaa. A weekend at a camp for kids, on a glacier of course. I'm tired after it. Cold has kept the weather bright and our cheeks red. We'll leave for a new trip on Tuesday and the preparations are creating me stress. Tässä kuvassa ollaan vielä keskiviikkoisella moottorikelkkaretkellä.