Siirry pääsisältöön

Vapaailmaelämästä

Hossa 2012

Friluftsliv lienee norjalaisten rakkain sana. Se on vilissyt puheissamme koko syksyn, mutta erityisesti viimeiset kaksi päivää, kun itse Nils Faarlund tuli aiheesta meille puhumaan. 76-vuotias, villavaatteisiin pukeutunut setä esiteltiin kuin palvottu hengellinen johtaja. Hän on kehittänyt kokonaisen filosofian friluftslivin ympärille ja työskentelee säilyttääkseen tämän perinteen maassaan.
Hossa 2012

Sanaa friluftsliv ei voi kääntää (suora käännös suomen kielelle olisi vapaailmaelämä), ei englanniksi eikä
muillekaan kielille. Äkkiseltään sen voisi kuvitella tarkoittavan ulkoilua ja vapaa-ajan aktiviteetteja, mutta äkkiä käy myös ilmi, että se on jotakin aivan muuta, jotakin paljon enemmän. Perinne juontaa juurensa kansallisromantiikan aikaan 1800-luvun lopulle. Kansallisromantiikka syntyi vastarintaliikkeeksi industrialismille ja loi pohjan friluftslivin kaltaisen ilmiön kehittymiselle. Perinteistä elämäntapaa (noble savages = jalot villit) ihailtiin ja ihmiset lähtivät ulos nauttimaan luonnosta taiteilijoiden yllyttäminä.

Vaikka friluftsliviin liittyy voimakas, historiallinen lataus, on jokaisella sen sisällöstä oma näkökulmansa. En ole norjalainen, mutta koen silti voivani käyttää tätä käsitettä ja määritellä sen omalla tavallani. Friluftsliv ei ole urheilua, eikä vaadi kalliita varusteita. Se on hiljaisuutta ja kauneutta luonnossa. Faarlundin mukaan hiljaisuus on luonnon tapa kommunikoida. Friluftslivin idea on ulkoilijan asenteessa, ei aktiviteetissa.

Ihminen on alkujaan luonnosta. Olemme eläneet luonnon armoilla, olemme osa sitä. Useat tutkimukset ovat todistaneet, että ihmisen stressitaso laskee luonnon helmassa. Vaikka meillä Suomessa ei friluftsliviä vastaavaa käsitteellistettyä perinnettä olekaan, olemme mekin melko ahkerasti ulkoilevaa väkeä. Miksi? Uskon, että meillä kaikilla, kotimaasta riippumatta, on sisimmässämme kaipuu takaisin juurille, takaisin ulkoilmaan. Meitä ei ole luotu kiinteiden seinien sisään eikä näyttöpäätteiden ääreen. Toki toiset kaipaavat vapauteen enemmän kuin toiset. Toisille riittää kävely suurkaupungin keskuspuistossa silloin tällöin, toiset kaipaavat autioille seuduille mahdollisimman kauas ihmisasutuksesta.

Sipoo 2008
Luennoitsijat painottivat friluftslivistä puhuessaan, ettei sen tärkein syy ole terveydessä tai "itsensä löytämisessä", mutta minä en ymmärrä, miksi näin ei voisi olla. Väitän, että suuri osa yhteiskunnassamme esiintyvistä erityisesti henkisistä ongelmista johtuu tästä monimutkaisesta ja hektisestä elämänmenosta, jossa meistä länsimaalaisista jokainen on joutunut kasvamaan. Miksei luonnosta voisi löytää itseään? Siellä ihmisen ei tarvitse pohtia rooliaan "tosielämässä", sillä läsnä ovat vain alkukantaisimmat tarpeet. Hyvään oloon ja onnellisuuteen ei vaadita näiden yksinkertaisten tarpeiden tyydyttämisen lisäksi muuta. Onnellisuus on helppoa. Friluftsliv ei kuulemma myöskään voi olla elämä, vain harrastuksenkaltainen aktiviteetti. Mutta miksi ei pyrkiä tasapainoiseen ja luonnolliseen elämään? Arvovalintojen ollessa tärkeä osa friluftsliviä, on samojen arvojen vaaliminen elämän muillakin osa-alueilla minusta erittäin olennaista. Ei riitä, että et roskaa luontoa siellä liikkuessasi - luonto tulisi huomioida kulutusvalinnoissakin.

Toivoisin, että friluftsliv tai jokin aivan muu sana voisi olla käsite tälle juurilleen palaamiselle ja luonnosta nauttimiselle. Kansainvälinen käsite, johon jokainen voisi samaistua synnyinpaikastaan huolimatta. Käsite, joka ei sulkisi pois kalastajia, suunnistajia tai muita, jotka eivät joidenkin määritelmien mukaan kuulu friluftslivin piiriin, koska liittävät toimintaansa ulkoisia tavoitteita. Käsite, joka yksinkertaisesti viittaa luonnon ehdoilla ja luonnosta nauttien tapahtuvaan toimintaan - tai silkkaan olemiseen. Luennoitsijamme esittivät, että luonto ei ole resurssi (resource), mutta minusta luonto on kaiken lähde. Se ei tarkoita, että sitä tulisi käyttää hyväksi, pyrkiä hallitsemaan tai kohdella huonosti, vaan päin vastoin: luonto on elämän ja nautinnon lähde, jota tulee vaalia, suojella ja kunnioittaa. Ajattele sitä - ja palaa kotiin.

Joutsa 2008





Hämeenlinna 2012

Friluftsliv might be the most beloved Norwegian word. It's been talked about during the whole autumn, but especially during the last two days as Nils Faarlund himself came to visit us. This 76-year old man wore woolen clothes and was introduced like a much worshiped spiritual leader. He has developed a whole philosophy around friluftsliv and is striving with preserving this tradition in his country.

The word friluftsliv is untranslateable (a straight translation would be free air life). One could easily imagine that it means outdoor activities, but he would quickly find out that it is something very different, something much more. The tradition traces back to the end of the 1700's, to the time of national romanticism. National romanticism was a resistance movement for industrialism and created a foundation for the development of a phenomena like friluftsliv. The traditional way of living (noble savages) was idealized and people agitated by artists of the time headed out to enjoy the nature, to become noble savages themselves.

Despite the strong historical loading associated with friluftsliv, everyone seems to have their own idea of what the word actually means. The point of friluftsliv is in the attitude, not in the activity. I'm not a Norwegian, but I think I might still be allowed to use this word and define it in my own way, yet following the ideas of Mr. Faarlund. Friluftsliv is not sports and does not demand expensive gear. It's silence and beauty in the nature."Silence is the nature's way of speaking to us," says Faarlund.

Sipoo 2012
Nature is where man came from. We have been living at the mercy of the nature, we are a part of it. Several studies have shown that peoples stress-levels decline significantly when they are out in the nature. We Finns don't have a concept similar to friluftsliv and yet we are quite an outdoorsy nation. Why? I believe that all of us, regardless of the country we call home, have the urge to return to our roots, to get out. We were not created to be inside walls nor stare at screens. Of course, some of us long to the freedom more than others. Some have enough with a walk in the central park every now and then while others desire to get as far from human settlements as possible.

When talking about friluftsliv our lecturers emphasized on the reason for doing friluftsliv not being in health or "finding oneself", but I don't understand why this could not be the case. I argue that most of the (especially mental) problems in our society are a result from this complicated and hectic way of life all of us westerners have had to grow up into. Why could you not find your true self in the nature? Out there you only have to take care of your most important needs and not worry about your role in the "real life". Fulfilling these simple needs leads to well-being and happiness. Happiness is easy. They also said friluftsliv cannot be a way of life, but more like a hobby. But why not strive for a balanced and natural life? Values are the basis for friluftsliv but I think treasuring those same values in other aspects of your life is very important as well. It's not just about not leaving trash in the nature, but also taking nature into consideration as a consumer.

I wish friluftsliv - or a totally another word - could be the concept of this returning to your roots and enjoying the nature. I wish the concept was international and could be used by anyone regardless of where they happened to be born. It wouldn't exclude f. ex. fishermen or orienteers just because they also have other goals for their activities. The concept would simply comprehend all value-based action (and just simply being) in nature and in the means of nature. Our lecturers also proposed that nature is not a resource. No, it's not a resource, but it definitely is a source - a source of it all. It doesn' mean that we should abuse or try to control it, but the opposite: nature is the source of life and enjoyment and thus we should treasure, protect and respect it. Give it a thought - and then return home.

Sipoo 2012

Kommentit

  1. Hei, kun mainitsit muistaakseni lukeneesi saamelaisista (miksi kirjotin ensin, että shamaaneista?) niin mikähän mahtoi olla se kirja? Vai luitko edes suomeksi?
    Sulla on uskomattoman mielenkiintoseksi muuttunut tää blogi ton sun koulus tiimoilta! Luen innolla!
    -Jenna

    VastaaPoista
  2. Lueskelin internetin ihmemaailmasta, eli en valitettavasti osaa suositella mitään tiettyä kirjaa. Kiitos kehuista, hurjan kiva kuulla! (:

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kerro.