Siirry pääsisältöön

Tolovanoita

Tiistai

Aika kuluu nopeasti ikkunanpielia lakatessa. Kun radiosta soi The Cranberriesin Zombie, muistan iltoja, joina sita laulettiin uudestaan ja uudestaan. Muistan miettineeni, etta mitenka sita osaa olla ollenkaan, kun Mollilta valmistuu. No, ihan hyvin nakojaan, vaikka vanhoja aikoja valilla kovasti ikavoinkin.

Sitten loydan itseni istumasta lentokentalta. Hiljaisena, koska jannittaa.
"Maybe they arrested her or something..."
"Now don't you talk like that at all!"

Vihdoin liukuportaista ilmestyy Juuli, jota halatessa alkaa itkettaa. Tuttu nauru tuntuu kotoisalta ja suomen kieli hassulta suussa. Tervetuloa talveen. Vain pienen vesivahingon jalkeen seuraa aina-yhta-herkullista hirvikeittoa seka valokuvia. Chris kertoilee tarinoita, joista olen kuullut suuren osan jo useampaan otteeseen. Olen saanut parhaan syntymapaivalahjan ikina ja elo on varsin ihanaista.


Keskiviikko

Hitaan aamun ja eksymisvapaan (!) kaupunkipyorahdyksen jalkeen vedetaan pipot paahan, talvisaappaat jalkaan ja painutaan pihalle tehtavanamme kerata irtopuut hevostarhasta kokkoon. Kaymme homman kimppuun kuin hurjat. Ruumiillinen tyo tuntuu hyvalle. Sita mukaa, kun kokko kohoaa yha korkeammalle, ehtyvat meidan kasistamme voimat.

Illalliseksi tarjoamme tanaan pitsaa. Kokki-Paananen haluaa vaantaa taikinan itse. Jalkiruuaksi pannukakkua, josta tulee ihan hyvaa, vaikkei se pannukakulle maistukaan. Mokkiin kavellessani tuijotan taivaanrantaan, jonka kaupungin valot varjaavat kummallisen variseksi. Lumi tuntuu mukavalta kenganpohjien lavitse. Kovia kokenut mankkamme soittaa Mumford & Sonsia ja hirsimokissa leijuu viela uuden puun tuoksu.

Torstai

Taklamme toita rytinalla. Heinapaalit siirtyvat ja hevostarha tyhjenee irtopuusta. Opimme myos, etta "Ei me sita tarvita, se on mulla paassa!" on lause, joka enteilee epaonnistumista. Talvitakkeja ei loydy ja sukset saadaan suhteilla. Pyllymakeen on kuulemma syyta varautua. Muut huolehtivat meista ja retkestamme enemman kuin me itse ja huomisaamuinen heratys kuulostaa liian aikaiselta.

Perjantai

Puoli seitsemalta aamulla on ulkona viela pimeaa ja silmat taynna unihiekkaa. Kehonrakentaja-aamiaisen jalkeen on kerailtava viimeisetkin tavarat rinkkaan ja vakuutettava huolehtivaiset varavanhempamme siita, etta kaikkea on kylla tarpeeksi.

Smiley on pihallaan meita vastassa huonojen uutisten kera. Mattiin ei saa yhteytta. Mies on paattanyt kadota. "If I was you, I'd start to think about friends who have a car and skis and would be ready to leave in like thirty minutes." Ainoa puhelimeensa vastaava on liian tunnollinen opiskelija. Alkaa nayttaa pahasti silta, etta hiihtoretki Tolovana Hot Springseille jaakin tekematta.

Taaperramme kampukselle etsimaan auton omistavaa ja extempore -henkista ulkoilmaihmista. Etsinta ei kuitenkaan tuota tulosta. Kirkkaassa aamuauringossa kavely lumen narskuessa jalkojen alla ja pakkasen kutitellessa poskia, ei kylla harmita lainkaan. "Hey, shit just happens." Huomenna yritettaisiin uudestaan - talla kertaa Jessen ja vuokra-auton kera.

Kommentit