Tuttavuuksia

Maanantai

Laitan musiikkia korvaan ja lahden kavelylle Rooseveltin mukaan nimetyn ylienergisen australian paimenkoiran kanssa. Constitution Road jatkuu pidemmalle kuin luulinkaan. Joku rakentaa sen varteen satulinnaa. Melkein saamme uusia koiraystavia, mutta mina olen ilonpilaaja ja kasken ne kotiinsa.
Iltapaivalla Teddy paasee eroon tikeistaan. Sen toisessa etutassussa on hoitamattomasta osittaisesta murtumasta seurannut epamuodostuma. Hassu elainlaakariseta nauraa paljon.

Tiistai

Scout kaynnistyy myos ilman avainta. Taas kerran onnistun ajamaan postitoimiston ohi. Siella tyoskenteleva tytto on iloinen.
Koko Musher's Field naksuu, poksuu ja paukkuu. En tieda miksi. Huomaan, etta asunkin en vain yhden, vaan kahden kirkon naapurissa.
Chris tulee kotiin. Wood Riverilla ei oltu nahty yhtakaan hirvea. Karhu kylla. Tulviva joki oli varastanut vesipumpun.

Torstai

Koirakoulutusta. Johdonmukaisuus on paivan sana, eika huonossa esimerkissa ole voimaa.
Synttari-illallisella Jenningsien piha vilisee koiria ja lapsia. En tieda kumpia on enemman. "So do you know any good old round-faced American boys? We really need to find this Finnish gal one." Vanhaherra-Jennings jaksaa kettuilla. "See, she's getting worse. She just laughs." Siitas saa! Ja siita!
Sisalla kiljuvien lasten aanet kuulostavat viela kovemmilta. "This makes you not wanna have kids, doesn't it." Siitakin huolimatta ilta on varsin kotoisa ja olo lammin.

Perjantai

Tatuointiliikeessa soi Volbeat. Suomalaista ajokorttia ihmetellaan. "Perfect! I was looking for something to do this afternoon!" Ehdin selata lapi puolikkaan tatuointilehden, kunnes kaarin villapaidan hihan ylos ja puren hampaani yhteen. "This hurts way less than I thought it would. Not bad at all!" Kuva alkaa piirtya iholleni. Ehka noin tunnin jalkeen jalkani ovat puutuneet ja seinilla roikkuneet kuvat pinttyneet verkkokalvoilleni. Ranteessani on karhu. "Welcome to the tribe!" Lahden hymyillen.
Kotona ollaan hirvenlihan kimpussa. Suupielet korvissa naytan kelmuun kaarittya kattani Chrisille. "You little shit!" Kaarin kymmenia ja taas kymmenia paunoja jauhettua hirvenlihaa paperiin. Ihmisia tulee ja menee, koirat ovat kuolassa ja hevoset riehuvat aidassaan.
Bad Girls of the North on kaupungissa. Koruja, taidetta, lapasia, astioita... "So, is it true that nature and wildlife photographers are the happiest people on the earth?"  Vastaus on myonteinen.

Lauantai

Paiva on harmaa, niin mekin. Ilta tulee nopeasti. "He's just drunk and wants to act all father-like." Kylla mina osaan pitaa huolen itsestani.
Smileyn mokissa on viileaa. Tanaan on surullinen paiva, silla han soi viimeiset pakastamansa marjat. Barbeque-hommissa olemme etuajassa. Istumme kuistilla ja nenaa paleltaa. Ilma tuskin enaa lampenee. Vanha viiksekas mies kertoo kotkylansa koulutuksen kurjasta tasosta ja opettajien ennakkoluuloista.
Kokot syttyvat kymmenelta. Nyt olemme myohassa. Juoksemme kovempaa, kuin hamarassa ehka kannattaisi. "They are huge!" Ihmiset vetaytyvat kauemmas taivaaseen kurkottavista liekeista. Ne hohkavat lampoa kuin jattimaiset kiukaat. Hymyilevia kasvoja joka puolella. Liikumme vakijoukossa vailla paamaaraa pysahtyen tervehtimaan oppaani tuttuja. "Oh no, I'm not his wife, no no!" Leijuvat kipinat tayttvat ilman kuin lumihiutaleet.
Liian pian kokoista on jaljlla enaa oranssina hehkuvat hiilikasat, joiden ymparilla ilma vareilee. "I guess it's time to go." Hamaralla kavelytiela taysikuu paistaa aiempa kirkkaammin. Oikopolku piikkipuskineen ei ehka olekaan se paras idea.
Istun autossa turvavyo kiinnitettyna, kun Smiley saa puhelun ja muuttaa mielensa. Asutolan kaytava on kolkko, mutta kampassa sitakin lampimampi tunnelma. Sen omistaja haluaa minun tuntevan oloni tervetulleeksi ja soittaa Tuomari Nurmiota. Lausuupa minulle pari sanaa aidinkielellanikin: "Viina, tupakka ja villit naiset."
Vastailen kysymyksiin Suomesta ja minusta. Ja eurooppalaisista kotibileista. Yksi opiskelee kaivosalalla ja haluaisi joskus ratsastaa Mongolian halki. Toinen kavi Tallinnassa viime vuonna ja omisti joskus arabiorin, jonka nimea en enaa muista. Kun tulee aika jatkaa yksille pubiin, on minun lahdettava kotiin. "How come you so young?" En se mina ole, vaan teidan lakinne. "Great meeting you!"

Sunnuntai

Vasymys on lasna koko paivan.