Ajan ja paikan suhteen sattuneista sekaannuksista huolimatta mina ja koira tapaamme Coreyn Ballaine Laken parkkipaikalla lauantaisena aamupaivana. Lahdemme seuraamaan reittia, jota pitkin olen kulkenut aiemminkin. Talla kertaa en huomaa ymparistoani lainkaan.
On jannittavaa, miten joskus taysin tuntemattomien ihmisten kanssa tulee juttuun heti, eivatka puheenaiheet ota loppuakseen millaan. Meidan parituntiseen, ulospain idylliselta pariskuntakavelylta nayttaneeseen reippailuretkeemme ei mahtunut yhtakaan smalltalkiin-niin-kykenemattomalle minulle tutuksi kaynytta tyhjyytta kaikuvaa hiljaisuutta.
Skijouring-aussieitaan ulkoiluttanut mies voisi jaada juttelemaan tuntikausiksi. Hanen koiransa ovat fiksuja, nopeita ja kestavia. Terrierinainen puolestaan varoittelee lumen mukanaan tuomista spandexiin pukeutuvista skandinaaveista, jotka hurjistuvat latuja sotkevia koiranulkoiluttajia nahdessaan.
Metsassa kiemurteleva polku, joka ovelasti oli muka jatetty merkitsematta karttaan, on jainen ja liukas. Lopulta loydamme itsemme ampumaradalta ja pienen puntaroinnin jalkeen osaamme jatkaa matkaamme oikeaan suuntaan. Corey oli ampunut jousella joskus pienena partiolaisena. Mina muistelin Mollin maneesissa vietettya iltaa, jona totesin, ettei minusta koskaan tule Robin Hoodia.
Kaakao termospullossa on sailynyt kuumana. Scout vikoineen kaikkineen ihastuttaa uutta tuttavuuttamme. Kun vihdoin paasemme erkanemaan omille teillemme, tajuan olleeni poissa paljon pidempaan, kuin olin tarkoittanut.
Alkupaloja valmistellaan toista tuntia. Lori ja Brian tuovat illallisen tullessaan. Hirven sydan karpalotaytteella oli yllattavan hyvaa, vaikken siihen rakastunutkaan. Chris kertoo Wood Riverille jumiin jaaneista koskenlaskijoista ja heidan pelastusoperaatiostaan, Lori matkastaan Norjaan ja Brian uusista menetelmista hirvikannan laskemisessa. Joku nauttii liikaa viinia ja paivanvalon kaikottua jo tunteja sitten pihalla temmeltaneet labradorit ovat valmiita lahtemaan takaisin kotiin.
Sunnuntaiaamuna minun kiemurtaessani pois peiton alta alakerrassa katsotaan irlantilaista elokuvaa. Ensimmaista kertaa pitkaan aikaan todella kaipaan tekstityksia... Ulkona tasaisia pintoja peittaa hento, valkea huntu. Hevoset saavat syodakseen viimeisia vihreita. Mina maalarinteippailen ikkunanpielia ja paikkailen naulanreikia.
Sitten tulee aika kaaria satukirjat sanomalehtipakettiin ja etsia joku kiva lainaus kivaan pastellivariseen korttiin. Paadyin Einsteiniin. "If you want your children to be intelligent, read them fairy tales. If you want them to be more intelligent, read them more fairy tales." Edessa on elamani ensimmaiset babyshowerit.
Aluksi kertoillaan hassuja tarinoita siita, millaisia itse kunkin lapset ovat vauvoina olleet. Sitten jaellaan raskausajan vaikeita kokemuksia ja vaihdellaan mielipiteita paikallisen sairaalan synnytysosaston henkilokunnasta. Tulevan aidin istuessa sohvalla jalkahoitoa vastaanottamassa, tuodaan hanelle lahjoja yksi kerrallaan avattaviksi. Paketeista paljastuu vaaleanpunaisia ja -sinisia potkupukuja, pyyhkeita, peittoja ja muita riepuja. Seuraavaksi puhutaankin sitten siita, missa kukakin on saanut alkunsa. Taloon ruuanhakuun eksynyt miespuolinen olento passitetaan takaisin autotalliin kaltaistensa joukkoon. Oi autuaan tietamaton sina, toivottavasti tajuat olevasi onnekas!
Mina pidan ylla perinteista suomalaista roolia istuessani sivummalla ja hymyillessani muiden mukana, osittain pelkastaan kohteliaisuudesta. En tunne kuuluvani tanne. En pala halusta asettaa kattani nuoren naisen vatsalle, eivatka silmani tuiki innostuksesta. Minulla ei ole kokemuksia jaettavaksi, enka suunnittele sellaisia saavanikaan - ainakaan lahitulevaisuudessa. Toivon vain, ettei tuo hunajasokerivedessa jalkojaan liottava tytto muuta mieltaan ja kadu. Ja etta han todella lukee lapsilleen satuja - paljon satuja.
On jannittavaa, miten joskus taysin tuntemattomien ihmisten kanssa tulee juttuun heti, eivatka puheenaiheet ota loppuakseen millaan. Meidan parituntiseen, ulospain idylliselta pariskuntakavelylta nayttaneeseen reippailuretkeemme ei mahtunut yhtakaan smalltalkiin-niin-kykenemattomalle minulle tutuksi kaynytta tyhjyytta kaikuvaa hiljaisuutta.
Skijouring-aussieitaan ulkoiluttanut mies voisi jaada juttelemaan tuntikausiksi. Hanen koiransa ovat fiksuja, nopeita ja kestavia. Terrierinainen puolestaan varoittelee lumen mukanaan tuomista spandexiin pukeutuvista skandinaaveista, jotka hurjistuvat latuja sotkevia koiranulkoiluttajia nahdessaan.
Metsassa kiemurteleva polku, joka ovelasti oli muka jatetty merkitsematta karttaan, on jainen ja liukas. Lopulta loydamme itsemme ampumaradalta ja pienen puntaroinnin jalkeen osaamme jatkaa matkaamme oikeaan suuntaan. Corey oli ampunut jousella joskus pienena partiolaisena. Mina muistelin Mollin maneesissa vietettya iltaa, jona totesin, ettei minusta koskaan tule Robin Hoodia.
Kaakao termospullossa on sailynyt kuumana. Scout vikoineen kaikkineen ihastuttaa uutta tuttavuuttamme. Kun vihdoin paasemme erkanemaan omille teillemme, tajuan olleeni poissa paljon pidempaan, kuin olin tarkoittanut.
Alkupaloja valmistellaan toista tuntia. Lori ja Brian tuovat illallisen tullessaan. Hirven sydan karpalotaytteella oli yllattavan hyvaa, vaikken siihen rakastunutkaan. Chris kertoo Wood Riverille jumiin jaaneista koskenlaskijoista ja heidan pelastusoperaatiostaan, Lori matkastaan Norjaan ja Brian uusista menetelmista hirvikannan laskemisessa. Joku nauttii liikaa viinia ja paivanvalon kaikottua jo tunteja sitten pihalla temmeltaneet labradorit ovat valmiita lahtemaan takaisin kotiin.
Sunnuntaiaamuna minun kiemurtaessani pois peiton alta alakerrassa katsotaan irlantilaista elokuvaa. Ensimmaista kertaa pitkaan aikaan todella kaipaan tekstityksia... Ulkona tasaisia pintoja peittaa hento, valkea huntu. Hevoset saavat syodakseen viimeisia vihreita. Mina maalarinteippailen ikkunanpielia ja paikkailen naulanreikia.
Sitten tulee aika kaaria satukirjat sanomalehtipakettiin ja etsia joku kiva lainaus kivaan pastellivariseen korttiin. Paadyin Einsteiniin. "If you want your children to be intelligent, read them fairy tales. If you want them to be more intelligent, read them more fairy tales." Edessa on elamani ensimmaiset babyshowerit.
Aluksi kertoillaan hassuja tarinoita siita, millaisia itse kunkin lapset ovat vauvoina olleet. Sitten jaellaan raskausajan vaikeita kokemuksia ja vaihdellaan mielipiteita paikallisen sairaalan synnytysosaston henkilokunnasta. Tulevan aidin istuessa sohvalla jalkahoitoa vastaanottamassa, tuodaan hanelle lahjoja yksi kerrallaan avattaviksi. Paketeista paljastuu vaaleanpunaisia ja -sinisia potkupukuja, pyyhkeita, peittoja ja muita riepuja. Seuraavaksi puhutaankin sitten siita, missa kukakin on saanut alkunsa. Taloon ruuanhakuun eksynyt miespuolinen olento passitetaan takaisin autotalliin kaltaistensa joukkoon. Oi autuaan tietamaton sina, toivottavasti tajuat olevasi onnekas!
Mina pidan ylla perinteista suomalaista roolia istuessani sivummalla ja hymyillessani muiden mukana, osittain pelkastaan kohteliaisuudesta. En tunne kuuluvani tanne. En pala halusta asettaa kattani nuoren naisen vatsalle, eivatka silmani tuiki innostuksesta. Minulla ei ole kokemuksia jaettavaksi, enka suunnittele sellaisia saavanikaan - ainakaan lahitulevaisuudessa. Toivon vain, ettei tuo hunajasokerivedessa jalkojaan liottava tytto muuta mieltaan ja kadu. Ja etta han todella lukee lapsilleen satuja - paljon satuja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro.